Avoin (hieman myöhästynyt) onnittelukirje Kirsti Manniselle merkkipäivän takia!

Haluan erityisesti kiittää Kirsti Mannista HOVIMÄESTÄ. Kun sarja aikoinaan esitettiin, olin Moskovassa, ja se meni minulta ohi. Mutta muistan silloin jo aikuisten tyttärieni innostuneen sarjasta. He kävivät Turusta käsin pyörällä katsomassa kuvauspaikkoja Brinkhallin kartanossa ja ostivat sarjan kolme ensimmäistä kirjaa. Löysin kirjat tänä kesänä Inkoon kesäasunnostamme ja aloitin lukemisen ja loput kolme osaa löysin kirjastosta. Olin juurii saanut valmiiksi esseekirjani Ruotsin ja Venäjän välissä, joten Hovimäen alun vuodet kiinnostivat.

Mitä pidemmälle kirjasarjassa etenin, sitä enemmän pidin lukemastani. Yli sadan vuoden kaari on mainiota Suomen historian ”kuvitusta” kaunokirjallisuuden keinoin. Sama koskee tv-sarjaa, jonka kansatieteellinen kuvaus elämästä kartanon mailla on vaikuttavaa. Oikeastaan ainoa asia, joka minua tv-sarjassa häiritsi, on vanha suomalaisten elokuvien synti eli venäläisten ja myös ranskalaisten roolien antaminen suomalaisille näyttelijöille. Lopputulos on kielellisesti epäaito. Venäläisiä näyttelijöitä olisi vuosituhannen vaihteessa löytynyt helposti esimerkiksi Pietarista. Erinomainen esimerkki syntyperäisten venäläisten näyttelijöiden käytöstä on Jörn Donnerin isän tarina elokuvassa Raja 1918(2007).

Hyvinkin tarkan lukemisen perusteella törmäsin yhteen ainoan virheelliseen asiaan ja sekin liittyy Venäjään. Ei Pietarista vielä 1830-luvulla lähdetty Krimille. Ennen rautateiden rakentamista matka oli pitkä ja vaivalloinen. Ensimmäinen valtakunnallinen rautatie rakennetiin Pietarin ja Moskovan välille 1851, jota seurasivat rata Varsovaan, Itämeren satamiin ja Mustallemerelle Krimille. Näin ollen Krimin ”löytäminen” tapahtui vasta Krimin sodan jälkeen Aleksanteri II:n aikana 1860-luvulla. Silloin myös ensimmäiset keisarilliset palatsit nousivat niemimaalle (Livadia). 

Olen suositellut HOVIMÄKEÄ historiasta kiinnostuneelle tyttärenpojalleni, joka juuri kirjoitti historiasta laudaturin sekä hänen lukion ensimmäisellä vuosikurssilla olevalle veljelleen, joka niin ikään on viehättynyt historiasta.