Holokaustin ainutkertaisuus

Ren√© Nyberg ‚Äď KANAVA 4/2016

Holokausti ei ollut pelkkä kansan- murha. Juutalaisten tuhoamisesta tuli Saksalle voiton korvike, jolla sodan vastoinkäymisiä peiteltiin. Sekä holokausti että Auschwitz vakiintuivat yleiskieleen yllättävän myöhään, holokausti vasta vuonna 1978. Tuolloin valmistui samanniminen amerikkalainen tvelokuva, joka sai Suomessa nimen Polttouhrit. Seuraavana vuonna holokausti valittiin Saksassa vuoden sanaksi.

Kreikankielinen holokausti-sana merkitsee polttouhria jumalalle. Raamatullinen sana Ň°oa (katastrofi) vakiintui juutalaisten kansanmurhan hepreankieliseksi ilmaukseksi jo 1940-luvulla. ҆oa-termi√§ k√§ytet√§√§n usein holokaustisanan asemesta muun muassa j√§lkimm√§isen joitakin loukkaavan teologisen sis√§ll√∂n vuoksi. Auschwitz vakiintui juutalaisvainojen symboliksi vasta Saksassa k√§ytyjen ns. Auschwitz-prosessien my√∂t√§ 1958‚Äď1963. Sit√§ ennen Auschwitzin keskitysleirin nime√§ tuskin tunnettiin edes Saksassa. Suurimmat sotarikolliset oli tuomittu N√ľrnbergin sotarikosoikeudenk√§ynniss√§, ja esimerkiksi Auschwitzin komendantti Rudolf H√∂ss luovutettiin aikoinaan Puolalle, joka tuomitsi h√§net kuolemaan ja hirtti h√§net keskitysleirins√§ keskusaukiolla 1947. My√∂s Babi Jarin ja Riian gheton tuhoamisesta vastannut SS-kenraali Friedrich Jeckeln kuoli hirsipuussa Riian Vapaudenaukiolla vuonna 1946.

Auschwitz-prosessit aloittivat uuden luvun Saksan liittotasavallan historiassa Saksan kyky kohdata historiansa ja k√§sitell√§ avoimesti menneisyytt√§√§n‚ÄďVergangenheits-bew√§ltigung‚Äďon yksi sodan raunioista kohonneen L√§nsi-Saksan suurista saavutuksista, vaikka se tapahtuikin viiveell√§. Siksi Auschwitz-prosessien
merkitys oli niin suuri. Ne aloittivat uuden luvun Saksan liittotasavallan historiassa. Vuoden 1968 ylioppilasmellakat sekä niistä siinnyt terrorismi olivat eräänlainen isänmurha. Saksan nuoriso kapinoi isiensä sukupolvea vastaan, joka ei ollut tehnyt tiliä menneisyydestään.

Aihetta käsitellään kahdessa uudessa saksalaisessa elokuvassa, joita ei ole vielä näytetty Suomessa. Filmissä Staat gegen Bauer (Valtio Baueria vastaan) vuodelta 2015 Hessenin osavaltion pääsyyttäjä Fritz Bauer etsii holokaustin pääorganisaattori Adolf Eichmannia. Bauer oli taustaltaan juutalaissyntyinen sosiaalidemokraatti, joka pakeni Hitlerin valtaantulon jälkeen Tanskaan ja myöhemmin Ruotsiin. Elokuvassa hän tajuaa, että hänen työtään sabotoidaan ja ryhtyy
yhteistyöhön vieraan vallan tiedustelupalvelun kanssa ottaen riskin maanpetoksesta. Bauer välittää Israelin Mossadille ratkaisevan vihjeen, jonka perusteella Adolf Eichmann pidätetään Buenos Airesissa ja kuljetetaan Israeliin, missä hänet tuomitaan ja hirtetään vuonna 1962. Vuotta aiemmin 2014 valmistunut elokuva Im Labyrinth des Schweigens (Vaikenemisen labyrintissa) on tavallaan jatkoa myöhemmälle elokuvalle. Se kertoo tarinan siitä, miten nuori valtionsyyttäjä kykenee lopulta nostaman Hessenin pääsyyttäjän Bauerin tuella ja suojeluksessa syytteet kymmeniä Auschwitzissa palvelleita saksalaisia vastaan. Prosessi päätyy vuonna
1963 langettaviin tuomioihin, joista huomattava osa on elinkautisia.

Viime vuonna Suomessakin n√§hdyn elokuvan Woman in Gold h√§tk√§hdytt√§vi√§ kohtauksia on hyvin pukeutuneiden juutalaisten ‚Äďmy√∂s naisten‚Äďpakottaminen hinkkaamaan katukivetyst√§ hapoilla Anschlussin j√§lkeisess√§ Wieniss√§ maaliskuussa 1938. Katuun oli kirjoitettu It√§vallan sy√∂styn hallituksen itsen√§isyystunnus: √Ėsterreich. Helen Mirrenin t√§hditt√§m√§ elokuva kertoo tositarinan er√§√§lt√§ juutalaiselta taiteen ker√§√§j√§lt√§ ry√∂stetyn Gustav Klimitin maailmankuulun taulun palauttamisesta ainoalle elossa olevalle perilliselle.

Anschlussin jälkeen Wienissä vallitsi viisi päivä anarkia. Se salli ensimmäistä kertaa juutalaisten nöyryyttämiseen natsien haluamalla tavalla. Mitään vastaavaa ei siihen mennessä ollut koettu Saksassa. Anschlussin anarkiaa seurasi Kristalliyö marraskuussa 1938, jolloin synagogia poltettiin ja juutalaisten kauppoja ryöstettiin. Se oli Saksan ensimmäinen ja ainoa pogromi, mutta saksalaiset eivät pitäneet näkemästään, eikä vastaava enää toistunut Saksan valtakunnassa. Kristalliyö sai kuitenkin valtaosan Saksan juutalaisista lähtemään Saksasta, mikä oli natsien tarkoitus. Heidän omaisuutensa pakkomyytiin
ja ryöstettiin. Ne parisataatuhatta, jotka eivät kyenneet poistumaan maasta kokivat kuoleman idässä miehitettyjen Puolan ja Latvian keskitysleireillä. Saksan juutalaisia ei, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, surmattu Saksassa.

Kun valtio tuhottiin, kansalaiset menettivät passin tuoman suojan

Yalen yliopiston professori Timothy Snyder korostaa uraauurtavassa synteesissään Tappotanner, että lännessä vakiintunut mielikuva juutalaisvainoista
keskittyy Auschwitziin sekä Länsi-Euroopan juutalaisten kyydityksiin ja kohtaloihin, muun muassa omaisuuden ryöstöön. Holokaustin painopiste oli kuitenkin MolotovRibbentrop-linjan itäpuolella, missä saksalaiset eivät vaivautuneet rahtaamaan juutalaisia keskitysleireille vaan surmasivat heidät asuinsijoilleen tai näännyttivät orjatyössä.

Snyderin uusin kirja Musta maa jatkaa siitä mihin Tappotanner jäi. Se syventää analyysiä siitä, miksi tuho kohdistui nimenomaan Puolaan ja Baltian maihin sekä Länsi-Ukrainaan ja Valko-Venäjälle, muttei samassa määrin esimerkiksi Saksan miehittämiin Länsi-Euroopan maihin tai Saksan liittolaisiin.

Kirjan avainhavainto on valtion tuhon keskeinen merkitys sen asukkaiden ja erityisesti juutalaisten kohtalolle. Siell√§ miss√§ valtio ja sen instituutiot tuhottiin, kansalaiset menettiv√§t ‚ÄĚkansalaisuutensa‚ÄĚ sek√§ passinsa ja niiden tuoman suojan. Heist√§ tuli lainsuojattomia ja he j√§iv√§t miehitt√§j√§n armolle. Jos valtion tuho oli kaksinkertainen, kuten Baltian maissa, j√§lki oli kahta pahempi. Snyder lainaa aikakauden kyynist√§ viisautta: ‚ÄĚPassi pit√§√§ sielun ja ruumiin
yhdess√§.‚ÄĚ

Miehitetty Vichyn Ranska oli Saksan armoilla, mutta Ranskan suvereniteetin varjeleminen vaikutti ja sääteli antisemitistisen hallituksen suhtautumista juutalaisiin ja Saksan vaatimuksiin luovuttaa juutalaiset, varsinkin Ranskan kansalaiset. Liettuassa tai Latviassa ei ollut vastaavia pidäkkeitä, Puolasta puhumattakaan. Käytännössä kaikki miehitetyn Tanskan juutalaiset pelastuivat siirtymällä saksalaisten silmien alla turvaan Ruotsiin.

Juutalaisten tuhoaminen tulkittiin oikeutetuksi kostoksi

Snyderin mukaan holokausti alkoi nimenomaan Liettuassa ja Latviassa. Kun SS:n tuhoojayksik√∂t (Einsatzgruppen) tunkeutuivat Puolaan syksyll√§ 1939, niiden tappolistalla oli Puolan eliitti, eiv√§t viel√§ juutalaiset‚Äďheid√§n vuoronsa tuli my√∂hemmin.

Puola oli torjunut toistuvasti Hitlerin tarjouksen liittolaisuudesta. Siksi Hitler p√§√§tti tuhota Puolan valtiona ja yhteiskuntana. Sen h√§n teki yhteisty√∂ss√§ Stalinin kanssa Molotov-Ribbentrop-sopimuksella. Puola todettiin yhteistuumin ensimm√§isen maailmansodan j√§lkeen solmitun Versailles‚Äôn rauhansopimuksen √§p√§r√§ksi. Stalin puolestaan oli tappanut vuosien 1937‚Äď38 puhdistuksissa ‚ÄĚetnostrategisista‚ÄĚ syist√§, kuten Snyder asian ilmaisee, noin 100000 puolalaista.

Snyderin kirja valottaa mielenkiintoisesti myös Puolan pyrkimystä päästä, osin massatyöttömyyden vuoksi, eroon suuresta juutalaisväestöstään. Tässä Puolan ja Saksan tavoitteet olivat samansuuntaisia, joskin logiikaltaan vastakkaisia. Antisemitismistä huolimatta Puola tuki systemaattisesti juutalaisten muuttoa Palestiinaan, ja Puolan sotilastiedustelu koulutti sionistiaktivisteja, jotka myöhemmin kunnostautuivat Israelin vapaussodassa ja nousivat oikeistopuolue
Likudin johtotehtäviin, kuten pääministerit Menachem Begin ja Jitzhak Shamir. Israelin nykyinen pääministeri Benjamin Netanjahu on ensimmäinen Likudin puheenjohtaja, jonka äidinkieli ei ole puola.

Baltiassa SS:n Einsatzgruppenit kohtasivat tilanteen, jonka edullisuus yllätti heidät. Neuvostomiehitys oli tuhonnut vauraat ja vakaat yhteiskunnat. Vain viikkoa ennen Saksan hyökkäystä Stalin oli kaikissa Baltian maissa pannut toimeen uudet kymmenientuhansien ihmisten kyyditykset. Myös vankilat olivat täynnä,
ja Saksan joukkojen nopean etenemisen vuoksi Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD tappoi ne vangit, joita ei ehditty evakuoida.

Saksalaiset otettiin vastaan vapauttajina. Latvian radio soitti Latvian kansallislaulun ja heti perään Kolmannen valtakunnan tunnussävelen Horst Wessel, ja Latvian liput vedettiin salkoihin. Tämän jälkeen saksalaiset eivät sallineet sen enempää omien lippujen kuin kansallislaulujen käyttöä miehittämissään Baltian maissa. Vuoden kestänyt neuvostomiehitys oli saattanut lukuisat latvialaiset ja liettualaiset yhteistyöhön miehittäjän kanssa. Vapautuminen tästä rasitteesta ja häpeästä kävi kätevästi toteuttamalla uuden miehittäjän toivomukset.

Natsien visio juutalaisbolŇ°evismista, mik√§ alkujaan oli valkoisten sotahuuto Ven√§j√§n kansalaissodassa, helpotti mielenmuutosta. Koska kommunisti m√§√§ritelm√§n mukaan oli juutalainen ja juutalainen kommunisti, juutalaisten tuhoaminen saattoi alkaa, semminkin kun se tulkittiin oikeutetuksi kostoksi neuvostomiehityksest√§. Syntyi ‚ÄĚkaksinkertaisen pimeyden vy√∂hyke‚ÄĚ, jossa natsien luovuus t√§ydensi NKVD:n systemaattisuutta. T√§h√§n mustaan aukkoon toi valoa vain harvojen auttajien hyvyys.

Hitlerin tavoitteena oli rodullinen kolonialisointi

Holokaustin systemaattinen toteuttaminen alkoi Snyderin mukaan nimenomaan Liettuasta ja Latviasta, mist√§ se laajeni Puolaan ja it√§√§n. My√∂hemmin neuvostopropaganda pyrki orwellilaisella t√§sm√§llisyydell√§ m√§√§rittelem√§√§n historian etnisesti ja rajoittamaan tarkastelun Liettuaan ja Latviaan, maihin jotka Neuvostoliitto oli ennen Saksan miehityst√§ tuhonnut. Sodan j√§lkeen Neuvostoliitto ja my√∂s Puola kiistiv√§t juutalaisten erityiset k√§rsimykset ja tulkitsivat kaiken siviiliv√§est√∂n kokemaksi marttyyrikohtaloksi. Kommunistien valta Puolassa edellytti ‚ÄĚhyveiden monopolia‚ÄĚ, mit√§ vuorostaan s√§√§teli ‚ÄĚmuistamispolitiikka‚ÄĚ. Kaikki sodanaikainen vastarinta oli m√§√§ritelm√§n mukaan kommunistista, muu toiminta taas fasistista.

Hitlerin suunnitelmien mukaan Neuvostoliiton piti olla romahtanut ja sen poliittisen johdon tuhottu syyskuuhun 1941 menness√§. Kun Wehrmachtin eteneminen t√∂kki, SS saattoi osaltaan osoittaa tuloksia‚ÄďEinsatzgruppenien suorittama juutalaisten tuhoaminen asuinsijoilleen Baltiassa ja Ukrainassa eteni systemaattisesti.
Snyderin mukaan juutalaisten tuhoamisesta (Endlösung) tuli lopulta voiton korvike, jolla uhkaavaa tappiota peiteltiin.

Hitlerin tavoitteena ei suinkaan ollut ukrainalaisten tai ven√§l√§isten ‚ÄĚvapauttaminen‚ÄĚ vaan rodullinen kolonialisointi. Mutta siirtomaasota ei tuottanut alkuunkaan sodan keskeist√§ p√§√§m√§√§r√§√§, Ukrainan mustan mullan alueen elintarviketuotannon hy√∂dynt√§mist√§. Saksa ajautui pian tilanteeseen, jossa sen tuhoamispolitiikkaa s√§√§teli ruoan ja ty√∂voiman tarpeen tasapainottaminen.

T√§ss√§ on my√∂s holokaustin ainutlaatuisuuden ydin, joka erottaa sen muista kansamurhista. Asiasta k√§ytiin Saksassa vuosina 1986‚Äď87 kiivas
ammattihistorioitsijoiden v√§ittely, ns. Historikerstreit, jonka lopputulos oli holokaustin relatiivisoinnin‚Äďennekin on ihmisi√§ tapettu ja kansanmurhia j√§rjestetty‚Äďtuomitseminen. Holokausti ei ollut yksinomaan kansanmurha.

Snyder käsittelee systemaattisesti koko Saksan valta-alueen ja eri maiden erikoistilanteet, mutta syystä tai toisesta hän ei mainitse Suomea. Tuskin Snyder haluaa vahvistaa Suomen erillissotateesiä, pikemminkin hän vain sivuuttaa Suomen, vaikka Suomen kokemus Saksan
aseveljenä ja liittolaisena olisi täydentänyt hänen hahmottamaansa suurta kuvaa.

Suomi säilytti Saksan aseveljenä ulkopolitiikkansa ja suvereniteettinsa. Siksi Suomen kansalaisuus suojeli Suomen juutalaisia, mutta ei niitä kahdeksaa kansalaisuudetonta, jotka Valpo vuonna 1943 luovutti Gestapolle varmaan kuolemaan.

Vain yksi Suomen luovuttama juutalainen selvisihengissä. Hän vapautui Mauthausenin keskitysleiriltä.

Kirjoitus perustuu René Nybergin ulkoministeriössä holokaustin muistopäivänä 27.1. opettajienja kasvattajien koulutusseminaarissa pitämään esitelmään.