https://www.hs.fi/paivanlehti/22082021/art-2000008208565.html
Tein tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa hippiretkeksi kutsutun matkan
elokuussa 1969 Afganistaniin. Valmistauduimme huolellisesti. Luimme kirjallisuutta
ja yritimme perehtyä historiaan. Erityisesti Jan Myrdalin kirja Kulturers korsväg: en
bok om Afghanistan teki meihin syvän vaikutuksen. Muistan kirjasta yhtä Rudyard
Kiplingin kuuluisan runonpätkän, jota myöhemmin siteerasin myös Tehtaankadulla.
”When you’re wounded and left on Afghanistan’s plains, and the women come
out to cut up what remains, jest roll to your rifle and blow out your brains and
go to your gawd like a soldier.”
Kun Brežnev joulukuussa 1979 lähetti puna-armeijan Afganistaniin olin juuri työnsä
aloittaneen III Parlamentaarisen puolustuskomitean sihteeristössä. Muistan hyvin
erään korkean esimieheni tuskastuneen toteamuksen, että hän on nyt syönyt ties,
kuinka monta Tehtaankadun tarjoamaa lounasta ja kuullut saman selityksen siitä,
miksi Neuvostoliiton oli pakkoa tarjota veljellistä apuaan Afganistanille.
Pohjoinen reittimme kulki junalla Moskovaan ja sieltä lentäen Bakuun, josta
jatkoimme lähes tyhjällä laivalla Kaspianmeren yli Shaahin Iraniin. Teheranista
otimme bussin Meshedin kaupunkiin ja sieltä liftaten rajan yli Heratiin, Kandahariin ja
lopulta erinomaista amerikkalaisten rakentamaa tietä Kabuliin. Maa oli köyhä, mutta
väestö ystävällistä. Koimme erityisesti Heratissa ikiaikaisen pysähtyneen tunnelman
ja ihailimme sinisen moskeijan tuulen rapauttamia minareetteja ja kaupungin
keskustassa kohoavaa vanhaa linnaa. Ulkomaiden vaikutus näkyi monilla eri tavoin.
Virastoissa ja rahanvaihtopaikoissa virkailijat osasivat yleensä vain yhtä ulkomaista
kieltä, joka saattoi olla englanti, ranska, saksa tai venäjä. Samoin basaarissa, joku
innokas nuorempi myyjä puhui venäjää. Osa maateistä oli eri maiden rakentamia.
Kabulissa oli perinteinen saksalainen koulu, tulitikut olivat kiinalaisia ja sotilaiden
formut hassusti eri maista peräisin. Neuvostoliiton suurlähetystö sijaitsi Kabulin
keskustan ulkopuolella ja oli kooltaan valtava, suuren korttelin kokoinen. Sieltä
saimme paluuviisumin. Ruplia olin ostanut Teheranin torilta ja piilottanut ne
sukanvarteen.
Matkamme jatkui Khyberin solan kautta Pakistanin Peshawariin, jossa ihmettelimme
aseistettuja heimosotureita. Sieltä Rawalpindin ja Islamabadin kautta Intiaan ja New
Delhin, jonka kuumuudesta siirryimme Kashmirin ja sieltä Amritsarin kautta taas
Afganistanin, josta lensimme Taškentiin ja sieltä Moskovaan.
Suurlähetystön nuoren avustajan Arto Mansalan ystävällinen taloudenhoitaja antoi
meille eväspaketin Helsingin yöjunaan. Perille saavuimme laihtuneena, paljosta teen
juonnista mustin hampain ja sairaina. Salmonella Tennessee poistui kuitenkin
elimistöstä ilman lääkitystä. Vastassa olivat kauhistunut äitini ja ystävämme Pentti
Kouri.
Neuvostoliitto tuhosi kokemamme Afganistanin, mutta maksoi siitä korkean hinnan.
Afganistanin nöyryytys demoralisoi puna-armeijan ja toi huumeet maahan. Sieltä
huumeet yhä kulkevat Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta Venäjälle ja sieltä myös
edelleen Eurooppaan.
