Julkaistu 30.10.2022 mtvuutiset.fi
René Nyberg: Ruotsin ja Venäjän välissä – esseitä historian varrelta
Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs, pitkän linjan diplomaatti René Nyberg kirjoittaa Venäjän ja Ruotsin historiasta tuhannen vuoden ajalta. Samalla kerrotaan myös vähitellen hahmottuvasta Suomesta tai pikemmin siitä Ruotsin alueesta, jota nykyisin Suomeksi kutsutaan.
Koska tarkasteluväli Nybergin kirjassa on hengästyttävän pitkä, kirjassa vilisee vuosilukuja, hallitsijoita, vihollisia ja kumppaneita sellaista tahtia, että taukoa täytyy pitää.
Lukunautintoa ei helpota se, että Nyberg kertoo kirjansa olevan esseekokoelma, jonka takia samoja asioita käsitellään useammassa luvussa ja ajassa liikutaan suuntaan jos toiseenkin.
Kirja on ehtaa vanhantyyppistä historiaa eli hallitsija- ja sotahistoriaa. Tässä kirjassa ei siten juuri puututa tavallisen ihmisen asemaan kuin toteamalla, kuinka sotaretkillä hävinneen osapuolen ihmisiä vietiin orjiksi ja kuinka julmasti esimerkiksi isovihan aikana tavallisia ihmisiä tapettiin. Julmia oltiinkin sitten tasapuolisesti eli ruotsalaisten julmuudet eivät juuri eronneet venäläisten julmuudesta.
Ruotsi ei ole joutunut sotiin yli 200 vuoteen eli käytännössä sen jälkeen, kun se menetti Suomen alueen Venäjälle (ja valtasi pian Norjan). Sitä ennen Ruotsi sotikin lähes lakkaamatta.
Nykypäivän ihmiselle lienee yllättävää, että Ruotsin “perivihollinen” oli hyvinkin lähellä – se oli Tanska, jonka kanssa Ruotsi soti lakkaamatta Pohjolan herruudesta. Nyberg sanookin, että Tanskan ja Ruotsin jatkuva taistelu oli sukulaiskansojen sisällissota.
Ruotsin kiinnostus etelässä olevaa Tanskaa kohtaan johti myös siihen, että kiinnostus itään eli Suomen suuntaan oli vähäisempää.
Mielenkiintoista on, että Ruotsin toinen vihollinen eli Venäjä tuki toisinaan Ruotsia yhteisiä vihollisia, kuten Puolaa vastaan. Venäjä yritti monesti vaikuttaa Ruotsin politiikkaan myös lahjomalla säätyjen edustajia.
Ruotsin pitkäaikaisena ulkopolitiikan perusajatuksena oli välttää kahden rintaman sotaa (Tanska etelässä ja Venäjä idässä). Toisaalta Ruotsi hamusi “vastarantaa” eli Baltiaa ja nykyistä Pohjois-Saksaa. Monia Ruotsin sotia oli rahoittamassa Ranska.
Venäjä ja Tanska olivat 1400-luvun lopulla hyvissä väleissä. Kirjan mukaan maat jopa solmivat aikansa ensimmäisen yya-sopimuksen vuonna 1493, joka oli suunnattu Ruotsia vastaan.
Kirjassa käydään läpi niin Ruotsin kuin Venäjänkin valtiollinen muodostuminen. Venäjä laajeni vähitellen Moskovan ruhtinaskunnasta varsinaiseksi Venäjäksi mutta Suomen alue ei ollut varsinaisesti sen kiinnostuksen kohde.
Venäjä halusi laajentua Liivinmaalle eli Baltiaan. Kun Venäjä puolestaan laajeni etelään, Turkista tuli sen päävastustaja. Ruotsi hamusikin usein liittoa Turkin kanssa Venäjää vastaan.
Ruotsi oli vielä 1400-luvulla selvästi vähäpätöisempi valta Tanskaan verrattuna. Tanskassa oli enemmän asukkaita ja mahtava laivasto, se oli Juutinrauman tullia perivä varakas valtio. 1600-luvun puolivälissä Ruotsille siirtyi Skoone ja muu nykyinen Etelä-Ruotsi. Tanska menetti tuolloin maayhteyden Norjaan, joka oli oleellinen osa Tanskan valtakuntaa.
Suomen alueen itärajalla jatkuvat Venäjän hyökkäykset torpattiin Stolbovan rauhassa 1617, jolloin Ruotsin hallintaan tuli koko Suomenlahden rannikko – niin suomalaisten tuntema Karjala kuin myös Inkerinmaa (jonne myöhemmin rakennettiin Pietari) ja Viron- ja Liivinmaa.
Sata vuotta myöhemmin Ruotsin suurvalta-aika päättyi Pultavassa, nykyisessä Ukrainassa tappioon, jonka jälkeen Ruotsi alkoi menettää alueitaan – lopulta myös Suomen. Tosin Ruotsi sai Tanskalta Norjan sadaksi vuodeksi.
Venäjän kiinnostus Itämereen kasvoi sen jälkeen, kun pääsy Mustallemerelle epäonnistui. Konstantinopolia/Istanbulia Venäjä ei päässyt valtaamaan mutta tämän sijasta se perusti Pietarin. Tämä muutti pysyvästi tilanteen Pohjolassa, Nyberg sanoo.
Jatkuvista sodista ja rajamuutoksista huolimatta Nyberg toteaa, että Rooman ja Bysantin jakolinja on vuosisatojen varrella siirtynyt loppujen lopuksi yllättävän vähän, ainakin tämän päivän katsannossa.
Kirja on yksityiskohtien hengästyttävä aarreaitta, jonka takia myös alaviitteet kannattaa lukea.
