Kirja-arvio: Trump, Putin, Merkel ja Suomi

Jarmo Koponen ‚Äď 19.03.2017

Koponen

Maailmanpolitiikan kiemurat ovat aikalaisille usein mysteeri ‚Äď tapahtumat etenev√§t v√§ist√§m√§tt√§ omalla painollaan. ‚ÄúAjankohtaiskirjan kirjoittaminen on aina riskialtista‚ÄĚ, kirjoittavat diplomatian ammattilaiset, joiden tuore teos koostuu kolmesta laatijansa n√§k√∂isest√§ esseem√§isest√§ analyysist√§. Ministeri Jaakko Iloniemi kirjoittaa Yhdysvalloista, suurl√§hettil√§s emeritus Ren√© Nyberg Ven√§j√§st√§ ja l√§hetyst√∂neuvos Petri Hakkarainen Saksasta. Kirjan kruunaa pohdinta J.K. Paasikiven perinteisest√§ kohtalon kolmiosta ajankohtaisesti Washingtoniin venytettyn√§: Suomen kohtalon nelikulmio. P√§√§t√∂sluvun voi lukea t√§√§lt√§.

Trump, Putin, Merkel ja Suomi (Otava) on hyvin kirjoitettu, tiivis työ, joka on samalla oppikirjamaisen tarkka, vaikka ei kuitenkaan liian sormi pystyssä osoitteleva, vaan maailmanpolitiikasta ja Suomen asemasta kiinnostuneelle erinomainen kertaus pikantteine yksityiskohtineen. Yksittäisten asioiden nostaminen esiin kirjasta ei tee oikeutta kokonaisuudelle, mutta houkuttelee toivottavasti lukemaan.

Kokeneet kirjoittajat osaavat muistuttaa historiasta jota on tunnettava silloinkin, kun kommunikoidaan suoraan äänestäjille ja perinteinen media kilpailee sosiaalisen median kanssa. Ajankohtaiset kriisit Ukrainassa ja Syyriassa ovat seurauksia vuosien aikana tapahtuneesta kehityksestä. Maailman taloutta vakauttavat sopimukset.

Vain muutaman vuosikymmenen aikana on Eurooppa muuttunut ja Venäjän kanta kehitykseen vaihtunut. Yhdysvaltojen kansainvälinen rooli perustuu pitkälle sen liittolaistensa kanssa tekemään yhteistyöhön, mutta silti Trumpin Yhdysvalloissa silmätikuksi on otettu Saksa, joka käyttää sen mukaan väärin asemaansa, ja on ollut mukana lamaannuttamassa taantuneita teollisuusalueita.

Jokaisessa maassa on omat poliittisen arjen periaatteensa. Tunteisiin voidaan vedota monin tavoin, mutta jokainen poliitikko tai jo vallan huipulle kivunnut ymmärtää sen, että yksinkertainen viesti on tehokas. Jos historia vaikuttaakin toistavan itseään, ei suoria paralleeleja voi vetää, vaikka joitakin toistuvia tapahtumakulkuja saattaakin olla mahdollista havaita.

Me suomalaiset pidämme Venäjää uhkana, seuraamme Ruotsia, teemme kauppaa Saksan kanssa ja ihailemme kaukaa Yhdysvaltoja. Se ei ole uutinen, että kansalaiset ovat kääntäneet kasvonsa eliiteille, jotka tietenkin pyrkivät pitämään kiinni asemastaan niin kuin vain kykenevät, mutta Euroopassa äärioikeiston paine pakottaa hallitukset reagoimaan. Eliitin vastustaminen varmisti Yhdysvalloissa presidentin valinnan, ja Venäjällä kansalaisten vapaudesta huolestuneet puhuvat jo diktatuurin muodostumisesta.

Nyt meidän on elettävä Yhdysvaltojen kanssa, joka ei edusta toivetta paremmasta, optimistista tunnelmaa ja tulevaisuuden uskoa. Euroopassakin uskoa koetellaan. Mutta siinä missä Ranskan presidentti voi siirtyä sivuun, ei Saksan liittokanslerilla ole samaa mahdollisuutta, vaan vastentahtoisen johtajan roolin karistaminen on ollut yksi hänen ja Saksan keskeinen tehtävä Euroopan pitämiseksi kuosissa ja oikeistofasismin esiinmarssin estämisessä.

Venäjä on vaipunut syvään autoritarismiin, vaikka sen johtajien toimien laillisuuden vuoksi maassa aiotaan järjestää presidentinvaalit vuonna 2018. Tiedämme, että Venäjä ei ole oikeusvaltio, ja näemme sen kuinka median manipulointi on varma merkki mielivallan kasvusta ihan yhtä selvästi kuin ulkopolitiikan toteuttaminen myös väkivalloin.

Georgian provosoima sota vuonna 2008 ei vielä ollut René Nybergin mukaan käännekohta Venäjän ja lännen suhteissa, vaikka se jätti syvät jäljet Venäjän naapurimaihin.

‚ÄúSe oli my√∂s sota, joka viimeist√§√§n osoitti Putinille, etteiv√§t asevoimat kykene suoriutumaan annetuista teht√§vist√§. Asevoimien reformin tulokset n√§kyiv√§tkin seuraavassa koitoksessa, Ukrainan sodassa, sek√§ Ven√§j√§n liittyess√§ Syyrian sotaan vuonna 2015.‚ÄĚ

Toisaalta Jaakko Iloniemi korostaa, että läntinen pallonpuolisko on 1820-luvun alkuvuosista saakka ollut aluetta, jossa Yhdysvallat ei ole sietänyt ulkopuolisten, käytännössä eurooppalaisten valtioiden ylivaltaa.

‚ÄĚMonroen oppi el√§√§ edelleen. Muualla maailmassa Yhdysvalloilla on sotilaalliset liittolaisensa ja taloudellisissa asioissa sopimuskumppaninsa. Se miss√§ m√§√§rin Yhdysvallat on kulloinkin ollut valmis laajentamaan sopimuksiin perustuvaa vastuualuettaan, on vaihdellut melkoisesti.‚ÄĚ

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa luotaavan kirjan arvo on käytännön kokemuksen ja historian jatkuvuuden korostumisessa. Päivittäisen elämämme uutistapahtumat tarvitsevat taustoitusta. Ihmisten on kyettävä luottamaan heille tarjottuun tietoon, sillä ei maailmaa johdeta pelkkien mielipiteiden varassa, vaikka juuri nyt miljoonista ihmisistä tuntuu oikealta hyväksyä se, mitä Twitterin 140 merkissä kerrotaan sen enempää miettimättä, mitä samalla jää sanomatta.

Tiedotusv√§lineiden merkityst√§ ei pid√§ v√§h√§tell√§ sen vuoksi, ett√§ Yhdysvaltojen presidentti Donald J.Trump ei en√§√§ yll√§t√§ kertoessaan oikeistolaisen ja konservatiivisen FOX-kanavan tietoihin tukeutuen edelt√§j√§ns√§ salakuunnelleen h√§nt√§. Tai jos ei asialla ollutkaan Barack Obama, joku oli. Ehk√§ brittitiedustelu. √Ąlyt√∂nt√§, sanoo j√§rki, mutta siit√§ ei ole kyse. Presidentti on tosissaan.

Perinteinen diplomatian kieli on toisenlaista kuin Trumpin sosiaalisessa mediassa visertämä. Diplomaatit ja valtiomiehet tuppaavat puhumaan toisille kaltaisilleen, ja siksi nyanssit ovat olleet vaikeasti muille avautuvia. Näitä viestejä ovat vuosien varrella tulkinneet niin historioitsijat kuin journalistit. Muodollisesti kohtelias teksti voi olla vastaanottajasta hyvinkin kolea, jos tietää miten pitää kirjoittaa. Trump tietää sen, mitä hänen pitää kirjoittaa omille kannattajilleen ja viihdettä janoaville, koska nämä odottavat presidentiltään luokatonta tekstiä.

Valtiojärjellä käsitetään paljon enemmän kuin yksittäisen, vaikutusvaltaisenkaan, johtajan sanomisilla. Ennen Trumpin twiittauksia saimme lukea ivaa ja kyynisiä purkauksia esimerkiksi Venäjän ulkoministeriltä tai tämän johtaman ministeriön tiedottajalta. Eikä kovin paljon edellisistä ole jäänyt jälkeen Iso-Britannian nykyinen ulkoministeri Boris Johnson EU:n kritiikissään.

Ei siis ihme, että niin moni on vakuuttunut EU:n yhtenäisyyden korostamisen olevan entistä tärkeämpää maailmassa, jossa maanosamme rauhaa ovat järkyttäneet brexit, brittien päätös erota yhteisöstä, Trumpin lausunnot omaa etuaan ajavasta Saksasta, ja Venäjän avoin pyrkimys lyödä kiilaa Euroopan poliittiseen tasapainoon tukemalla äärioikeistoa.

Yhdysvaltojen ja tavallisesti ‚Äúvapaan maailman‚ÄĚ johtajaksi nimitetty Trump on twiittauksillaan muuttanut monen ihmisen n√§kemyksen arvokkaasta ja poliittisesti korrektista puheesta. Viel√§ on kuitenkin odotettava, mitk√§ ovat varsinaisia k√§yt√§nn√∂n toimia, ja kuinka presidentin henkil√∂ vaikuttaa laajemmin maailmaan.

**

Ministeri Iloniemi kirjoittaa siit√§, kuinka Donald Trump on luonnehtinut itse√§√§n yht√§√§lt√§ ‚ÄĚdiilin tekij√§ksi‚ÄĚ, toisaalta taistelijaksi. ‚ÄĚKiller‚ÄĚ eli tappaja on sana, jota Iloniemi kertoo Trumpin is√§n k√§ytt√§neen pojastaan. Ja vaikka sana ‚ÄĚkiller‚ÄĚ ei amerikkalaisessa kielenk√§yt√∂ss√§ ole yht√§ ehdoton kuin suomenkieless√§, ei se ole mik√§√§n hellyttelynimik√§√§n.

Sisäpolitiikassa on jo nähty käytännössä se, mitä oli odotettavissa Trumpin virkaanastujaisten puheesta: presidentin ja kongressin välillä mitellään voimia monessa asiassa siitä huolimatta, että republikaanina valittua presidenttiä ja kongressin enemmistöä yhdistää sama puoluekanta.

‚ÄĚToisaalta Trump on korostanut, ett√§ h√§nen vaalikampanjastaan syntyi kansanliike. Mik√§ toistaiseksi viel√§ vailla selke√§t√§ hahmoa olevan kansanliikkeen rooli tulee olemaan, se on viel√§ arvoitus.‚ÄĚ

Yhdysvaltojen ulkopolitiikan linjauksia on tietysti myös vielä ennustettava. Se toki on selvää, että mikään suurvalta ei voi toimia ilman ulkopoliittista doktriinia. Yhdysvaltojen tapainen supervalta tarvitsee välttämättä ulko- ja turvallisuuspoliittisen oppirakennelman voidakseen viestittää ystävilleen ja vastustajilleen sen, mihin Yhdysvallat itse pyrkii, mitä se ystävilleen tarjoaa tai niiltä odottaa, ja miten se aikoo etujaan varjella. Doktriini on tarpeen myös liittovaltion sisäisen koordinaation vuoksi

Aseriisuntaa vuosikymmenet seurannut Nyberg muistuttaa, että Venäjän ja lännen välirikon seurauksena koko asevalvontaprosessi on hiipunut. Irtisanomalla vuonna 2016 sopimuksen, joka mahdollistaa asekelpoisen plutoniumin muuntamisen ydinpolttoaineeksi, Venäjä antoi nykyiselle asevalvonnalle symbolisen kuoliniskun.

Nybergin mielestä historia ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan mikäli Trumpin hallinto ryhtyy määrätietoisesti modernisoimaan ydinpelotettaan, herännee myös Venäjän kiinnostus asevalvontaan uudestaan. Strategisia aseita rajoittavan START-sopimuksen voimassaoloaika päättyy vuonna 2021.

‚ÄĚImperiumin menett√§misen haamus√§ryst√§ huolimatta Ven√§j√§ on yh√§ omakuvassaan suurvalta. Valtavasta maapinta-alastaan huolimatta Ven√§j√§n suurvalta-asema perustuu kuitenkin vain sen ydinasepotentiaaliin ja valmiuteen k√§ytt√§√§ aseellista voimaa, kuten on koettu Syyriassa. Ven√§j√§n ydinpelotteen keskeinen ja yleisen alivoimaisuuden m√§√§rittelem√§ teht√§v√§ on taata, ettei Moskovaa voida pakottaa toimimaan sen tahdon vastaisesti.‚ÄĚ

Iloniemi muistuttaa, että Yhdysvaltojen viime vuosikymmenien historiassa on nähty useita tapauksia, joissa kenraalit ovat hillinneet sotaisia siviilipoliitikkoja ja varoitelleet heitä asevoiman kevytmielisestä käytöstä.

‚ÄĚSotilaat ovat ymm√§rt√§neet siviilej√§ paremmin, millaisia riskej√§, niin poliittisia, sotilaallisia kuin taloudellisiakin, liittyy asevoiman k√§ytt√∂√∂n. Naton Euroopan joukkojen komentaja kenraali Bernard W. Rogers totesi asian tiiviisti: Kyll√§ min√§ sen tied√§n, miten menn√§√§n sis√§√§n, mutta en sit√§, miten sielt√§ p√§√§st√§√§n pois.‚ÄĚ

Yhdysvallat on syystäkin joutunut myös kovan arvostelun kohteeksi sotilasmahtinsa osoituksista niin Afganistanissa, Irakissa kuin neljäkymmentä vuotta sitten myös Vietnamissa.

**

Siinä missä Trumpilla on twiitteineen suora yhteys kansaan, on Venäjän johtajalla Vladimir Putinilla television välityksellä mahdollisuus vaikuttaa yleiseen mielipiteen muodostukseen.

Venäjän 1990-luvun todellisuus osoitti, että liittyminen Neuvostoliiton jälkeen läntisen sivistyksen piiriin edellytti läntisten arvojen ja normien omaksumista sekä valmiutta integroitua ainakin osittain läntisiin rakenteisiin, mikä kävi lopulta ylivoimaiseksi. Siksi välttämättömyydestä piti tehdä hyve.

Me tiedämme melko hyvin, miten maan keskusjohtoisen television uutistarjonta toimii ja on toiminut koko kuluneen 2000-luvun. Vaikka Putin on pysynyt poissa sosiaalisesta mediasta, on hän joutunut kohtaamaan väkijoukon, jonka verkkokeskustelu on saanut liikkeelle. Putinin kannatus alkoi pudota.

Vuodenvaihteen 2011-2012 mielenosoitukset antoivat sysäyksen koventaa komentoa Venäjällä ja olivat osaltaan pohjana kehitykselle, jonka vuoksi Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa vuonna 2014, jolloin keskitetty propagandaoperaatio eristäytymisen etujen puolustamiseksi sai nopeasti kyynisiä neuvostomaisia piirteitä.

‚ÄĚSen s√§vy muuttui aggressiivisen l√§nnenvastaiseksi ja erityisen anti-amerikkalaiseksi. Keski√∂√∂n nousi vahvan valtion merkitys sivilisaatioiden v√§lisess√§ taistelussa. L√§nnen rappion vastakohdaksi Ven√§j√§n kansalliseksi ideaksi nostettiin patriotismi ja ortodoksisen uskonnon edustamat perinteiset kristilliset arvot.‚ÄĚ

Nyberg kuvaa Ven√§j√§n rakentavan politiikkaansa tilanteessa, jossa sen sis√§politiikka el√§√§ omassa maailmassaan: ‚ÄĚAggressiivinen media v√§litt√§√§ kuvaa vihollisten saartamasta Ven√§j√§st√§. Tositelevision keinoin se pit√§√§ katsojat pauloissaan loputtomalla geopoliittisten katastrofien uutisvirralla, jota eri kanavien ankkurien kilpalaulanta k√§rjist√§√§.‚ÄĚ

Toisin kuin neuvostoaikana nyky-Venäjän tiedotustoiminta ei vaikene ulkomaailman tapahtumista tai Venäjään kohdistuvasta arvostelusta, joskin ne välitetään valikoiden ja toimitettuna. Tosiasioiden räätälöinti muokkaa tehokkaasti mielipiteitä. Menetelmä perustuu faktan ja fiktion taitavaan sekoittamiseen.

Mielipidemuokkauksen sis√§poliittinen teht√§v√§ on varmistaa, ettei maahan synny Kremlin valvonnan ulottumattomissa olevaa poliittista liikett√§. Oman lukunsa muodostaa Ven√§j√§n n√§kyv√§ l√§sn√§olo sosiaalisessa mediassa. Ven√§j√§n tietoteknisest√§ alivoimasta huolimatta muun muassa teollisen mittakaavan saanut trollaaminen tuntuu kaikissa kohteiksi valikoituvissa maissa, my√∂s Suomessa.‚ÄĚ

Nettiprovosointi on kuitenkin vain yksi taktinen keino. Ulkomailla tavoitteena on erityisesti RT-kanavan avulla tehdä kaikesta tiedosta epäluotettavaa tarjoamalla vaihtoehtoisia tulkintoja, jotka nekin koko ajan muuttuvat tarpeen mukaan. RT-kanavan nimi oli aluperin Russia Today, mutta sen suoraa yhteyttä Kremlin komentoon on pyritty hälventämään lyhenteellä. Kanavan tapaa esittää asioita ei syyttä ole verrattu FOX:n tyyliin jopa vaihtoehtoisen totuuden torvena.

Nyberg muistuttaa ett√§ t√§m√§ on sit√§ ‚Äútotuuden j√§lkeist√§‚ÄĚ aikaa. Pyrkimyksen√§ on kyseenalaistaa riippumaton viestint√§. Orwellilainen uuskieli helpottaa tiedon manipulointia. Neuvostokaikuja edustaa tarvittaessa nopeasti vaihtuva viholliskuva sek√§ peittelem√§t√∂n kyynisyys. Sek√§ Britanniassa ett√§ Saksassa vuoden 2016 sanaksi valittiin post-truth/ postfaktisch.

**

Saksan painoarvo niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella on Saksan Angela Merkelin t√§h√§nastisella valtakaudella dramaattisesti kasvanut. Toki vuosituhannen alun ‚ÄĚEuroopan sairaan miehen‚ÄĚ taloudellista tervehtymist√§ nykyiseen huippukuntoonsa pohjustettiin jo aiemmin. T√§n√§√§n Saksa puhuu Euroopan suulla.

Genevessä tätä nykyä työskentelevä diplomaatti, historioitsija Hakkarainen arvioi, että Donald Trump on temperamentiltaan arvaamattomana vielä kauempana Merkelistä kuin Vladimir Putin: keskinäisen kunnioituksen rakentaminen on pitkän työn takana, luottamuksesta puhumattakaan.

Hakkarainen muistuttaa, ett√§ pintakuohua syvemm√§ll√§ on selv√§√§, ettei Saksa halua ehdoin tahdoin uhrata t√§rkeint√§ ja pitk√§kestoisinta liittolaissuhdettaan. Yksi mahdollinen yhteisty√∂alue voisi olla Trumpin Valkoisen talon ulkopoliittisen agendan ehdottomaan k√§rkeen nostettu ‚ÄĚislamilaisen valtion‚ÄĚ (Isis) ja terrorismin vastainen taistelu. Kirjoittaja p√§√§ttelee, ett√§ vaikka sit√§ koskevien puheiden s√§vyt ovat kovin erilaisia, koskettaa terrorismi nyt my√∂s Saksaa aiempaa omakohtaisemmin.

Keskeistä on joka tapauksessa talous. Hakkarainen muistuttaa, että Yhdysvalloista kuuluvat äänet on sovitettava Euroopan sisäiseen keskusteluun yhteisestä vastuusta vastuista Englannin tuottaman yllätyksen jälkeen. Uutta Saksan EU-politiikassa brexit-shokin jälkeen on ollut yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aiempaa voimakkaampi painottaminen. Mediaotsikot eurooppalaisesta armeijasta ovat olleet turhan raflaavia, mutta selvä rytminmuutos on nähtävissä.

‚ÄĚSaksan n√§k√∂kulmasta kyse on ainakin alkuun enemm√§n j√§senmaiden v√§lisen yhteisty√∂n tiivist√§misest√§ kuin kompetenssin siirt√§misest√§ nykyisille tai uusille EU-toimielimille. Saksa on sopivan kohteliaasti tukenut EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan Federica Mogherinin pyrkimyksi√§ ja t√§m√§n johdolla laadittua unionin uutta globaalistrategiaa, mutta todelliset aloitteet ovat syntyneet perinteisell√§ Saksa‚ÄďRanska -akselilla.‚ÄĚ

Brexit-kansan√§√§nestyksen j√§lkeen saksalaiset ovat ranskalaiskollegojensa kanssa kehottaneet Eurooppaa liikkumaan kohti ‚ÄĚturvallisuusunionia‚ÄĚ ja ‚ÄĚpuolustusunionia‚ÄĚ. Tavoitteena on vahvistaa eurooppalaisia puolustusrakenteita v√§ltt√§en kuitenkin p√§√§llekk√§isyyksi√§ Naton kanssa. Uutta vauhtia keskustelulle ovat tuoneet Atlantin takaa kuuluneet lausunnot, joissa Natoa on luonnehdittu aikansa el√§neeksi. Saksalle on silti selv√§√§, ettei EU:sta ole Naton korvaajaksi.

Heinäkuussa 2017 Saksa isännöi itse G20-huippukokousta Hampurissa.

‚ÄĚErityisesti G20-yhteydess√§ on kiinnostavaa tarkastella Saksan, Yhdysvaltain ja Kiinan v√§list√§ dynamiikkaa. Merkelin kaudella Saksan ja Kiinan v√§liset yhteydet ovat tiivistyneet entisest√§√§n, vaikkei arvoihin liittyv√§lt√§ hankaukselta siin√§k√§√§n suhteessa ole v√§ltytty. Kiinan presidentti Xi Jinping esiintyi tammikuussa 2017 Davosissa ja Genevess√§ korostetun rakentavasti s√§√§nt√∂pohjaisen maailmanj√§rjestyksen puolustajana ilmastopolitiikasta vapaakauppaan.‚ÄĚ

Johtopäätöksenä on se, että jos Kiina osoittautuu sanojensa mittaiseksi ja Yhdysvallat puolestaan Trumpin johdolla jatkaa Kiinan aggressiivista haastamista liberaalien arvojen vastaisella tavalla, voi edessä olla todella merkittäviä liikkeitä Saksan strategisissa kumppanuuksissa. Yhteistä saksalais-amerikkalaista säveltä on kaikista eroavaisuuksista huolimatta haettava jo ennen näitä monenkeskisiä huippukokouksia.

Kirjan mennessä painoon Hakkarainen oletti, että Merkelin ja Trumpin ensimmäinen kohtaaminen olisi ollut luvassa viimeistään kevään G7-huippukokouksessa Italiassa. Liittokansleri Merkelille avautui kuitenkin mahdollisuus tavata Trump jo maaliskuun puolivälissä. On arveltu, että Trumpia kiinnosti saada Merkeliltä ensikäden tietoa Putinista. Vastaavasti Putin saanee jo lähiaikoina kuulla valituin osin siitä, miten Merkel ja Trump etenivät keskusteluissaan. Putinin ja Merkelin tapaamisesta lähiaikoina on jo tiedotettu.

**

Trump, Putin, Merkel ja Suomi -teos t√§ydent√§√§ sit√§ kuvaa, jonka tiedotusv√§lineet meille antavat. Osaltani tunnistan sen, ett√§ kuva kylm√§n sodan ajan supervaltioista on yleens√§ vino, koska olen seurannut maiden kehityst√§ vuosia vapaamielisen median kautta. Meille todistetaan eri tavoin, ett√§ vino kuva ei ole koskaan kertonut kansasta. T√§h√§n suoraan kansalle puhumisen saumaan osuvat siksi nyt niin oikeistopopulistit Euroopassa kuin ‚ÄĚtrumpilaiset‚ÄĚ ja putinistitkin. Kaikkia heit√§ l√∂ytyy maailman eri kolkilta. My√∂s Suomesta. (Lainausmerkeiss√§ otteita kirjoittajien yhteisest√§ osuudesta.)

‚ÄúAmerikkalaisesta n√§k√∂kulmasta Suomi ei kuitenkaan kuulu samalla tavoin t√§rkeisiin maihin kuin Natomaat, joista Yhdysvallat kantaa my√∂s osavastuuta. Suomi on kuitenkin It√§meren alueella vakautta yll√§pit√§v√§ tekij√§, mist√§ hy√∂tyv√§t niin Yhdysvaltojen liittolaiset kuin liittoutumattomatkin. Suomen politiikan vakaus on my√∂s Ven√§j√§n etujen mukaista.‚ÄĚ

Mahtimaat keskustelevat taloussuhteista, mutta muistakin asioista on puhuttava, vaikka molemmissa toisen maailmansodan voittajavaltioissa poliittisen järjestelmän kriisi on käsin kosketeltava. Laillisuusperiaatteiden rapautumisen pelko ei ole vain Venäjän huoli.

‚ÄĚSuomi on Ven√§j√§n johdolle pieni tai keskikokoinen kysymys. Silti suhteiden monipuolisuus on huomattava. Yhteys Ven√§j√§n poliittiseen johtoon on perinteisesti ollut Suomen ulkopolitiikan keski√∂ss√§. Erityisen vaativaa yhteydenpito on tilanteessa, jossa l√§nnen v√§lit Ven√§j√§√§n ovat rikki.‚ÄĚ

Talous kehittyy eikä kansainvälinen lainsäädäntökään näyttäydy kaikille reiluna: suuryrityksillä vaikuttaa olevan valtaa yli kaikkien rajojen. Onko siis vain ihmisillä, valtiojohtajilla, merkitystä? Yleensä vastauksia haetaan niin teorioista kuin vanhoista tapahtumista tai trendeistä.

‚ÄúSaksan parempaan tuntemiseen tarvitaan kielitaitoa. Tiedot saksan suosion laskusta suomalaisten koulujen kieltenopetuksessa ovat h√§lytt√§vi√§. Brexitin j√§lkeisess√§ Euroopassa saksan kielen asema tuskin heikkenee. Kieli on my√∂s avain laajempaan maailmankuvaan, sill√§ saksalainen laatumedia on Euroopassa omaa luokkaansa.‚ÄĚ

Vaikuttaa siltä, että oikeistopopulismin vääjäämätön kehitys sai kolauksen Hollannin vaaleissa, joissa ihmiset äänestivät vilkkaasti. Eliitti on vastedeskin erkaantunut kansasta, joka kokee olonsa epävarmaksi. Demokratian mekanismeihin kuuluu myös, että valtaan voi nousta ihmisiä, joihin petytään raskaasti.

‚ÄúPoliittisen debattikulttuurin eroista huolimatta Suomen ja Ruotsin uhkakuva on sama. Se konkretisoituu sotilaallisen j√§nnityksen kiristymiseen It√§merell√§ ja siihen liittyviin riskeihin. Ven√§j√§n n√§k√∂kulmasta It√§meri on kokonaisuus, jonka sotilaallinen kehitys vaikuttaa sek√§ Pietariin ett√§ Murmanskiin.‚ÄĚ

**

Tuore EVA:n elvitys kertoo, että kysyttäessä suomalaiset sanovat muun muassa, että heidän mielestään maailma ja kansainvälinen tilanne ovat muuttuneet vaikeasti ennakoitavaksi. Selvityksestä nousee esiin se, että Venäjän toimet arveluttavat aiempaa useampaa, samoin Yhdysvaltain. Tällaisessa tilanteessa suomalaiset hakevat vakautta EU:sta, ja on luontevaa koettaa ymmärtää sitä, miten yhteistyöhön suhtaudutaan meidän suomalaisten kannalta merkittävissä isoissa valtioissa.

Enemmist√∂ suomalaisista haluaa pit√§√§ kiinni EU:sta eik√§ toivo muidenkaan maiden eroavan unionista. 55 % suomalaisista toivoo Iso-Britannian luopuvan p√§√§t√∂ksest√§√§n j√§tt√§√§ EU, kun taas 21 prosenttia pit√§√§ brexiti√§ oikeana ratkaisuna. Tiedot k√§yv√§t ilmi vuoden 2017 arvo ‚Äď ja asennetutkimuksesta Kumous kunnissa.

Muita arvioita:

YLE/ Riikka Uosukainen

Kolme tarinaa Trumpista, Putinista ja Merkelistä

MTV /

Veteraanidiplomaatti: Suomen ei tarvitse arvioida USA-suhdettaan uusiksi