Luin joulun alla alusta loppuun ja huolella – ja taaskin tekemättä reunamerkintöjä – René Nybergin innostavan historiateoksen Ruotsin ja Venäjän välissä – esseitä historian varrelta. (Siltala 2022).
Totesin huolellisella lukemisella, että kirja ei sisällä mitään russofobista, neonatsistista ektoplasmaattista tai bassibakuuttista aineistoa.
Hyvin koherentti ja kattava kuvaus Suomen asemasta ja Ruotsi historiasta voi sanoa lähes kuuden vuosisadan ajalta., alkaen Nevan taistelusta 1240 ja päätyen Haminan rauhaan ja Wienin kongressiin. Ruotsin päävihollinen ei ollut suinkaan Venäjä – jonka kanssa väillä liittouduttiin erityisesti Puolaa vastaan – vaan Tanska. Ruotsalaisen työläiskirjailijan Wilhelm Mobergin teoksesta Min svenska historia muistelen, että 1500-1600 luvuilla Tanska ja Ruotsi kävivät 17 sotaa.
”Suurvalta Ruotsille sota oli normaalitila. Myös aron paimentolaisheimojen arvomaailmassa pysyvä rauhantila oli väärin, epäeettistä.” Nyberg myös sijoitti Ruotsin diplomatian ja sodat osaksi yleiseurooppalaista yhteyttä.
Olemme pitäneet pikkuvihaa Hattujen sotana, tarkoituksettomana sotaseikkailuna. mutta jo 1727 valtiopäivien Salainen valiokunta teki päätöksen, että Uudenkaupungin rauhassa menetetyt ihanat maat ja linnoitukset oli vallattava takaisin. Oleellisempaa kuin menetetty Karjala, oli menetetty Baltia.
Mielenkiintoista oli, että myös sotien aikana ylläpidettiin 1700-luvulla mm. Kainuussa sotivien maiden välillä rajarauhaa ja käytiin kauppaa rajan yli. Sopimusta vahvisti Karjalan pyhä veli -järjestelmä, pyhä rituaalinomainen sukulaisuussuhde kahden henkilön välillä.
Inkerinmaa vuorostaan oli Venäjän ja Pietari Suuren käsityksen mukaan Novgorodin perintömaita, joita Ruotsi oli vallannut Iivana IV:n Julman, oikeamman käännöksen mukaan Iivana Ankaran kuolemaa seuranneen suuren sekaannuksen, aikana.
Ruotsin ja Tanskan välinen veljesviha loppui 1800-luvun alussa skandinavismiin, kun ensin Ruotisi ottanut Norjan Tanskalta. Tästähän Ruotsin kruununperillinen ja asiallinen hallitsija, Ranskan marsalkka Jean Bernadotte ja Aleksanteri I olivat Turussa 1812 yksissä tuumin sopineet.
1800-luvun alussa Tanska oli jakamisen partaalla. Kuten Ruotsi vuosisataa aiemmin. Maa oli lähes vararikossa. Kun finanssiministeriön punakynä alkoi jo uhata myös Taideakatemiaa, Norjasta kotiin kiiruhtanut kruununprinssi Kristian Fredrik, tuleva kuningas Fredrik VIII totesi: ”Olemme köyhiä ja surkeita; jos me nyt ryhdymme myös tyhmiksi, niin voimme lopettaa olemasta valtio.”
Taideakatemia pelastui. Tanska kokosi itsensä. Kööpenhaminan yliopisto on Pohjolan merkittävin Euroopan merkittävimpiä. Yksi pysyvä alkuaine, hafnium, on nimetty Kööpenhaminan mukaan, jossa se oli löydetty vuonna 1923.
