Heikki Huttunen
Ortodoksiviesti 6/2019
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019
René Nyberg on tehnyt pitkän diplomaattiuran, jonka aikana hän palveli useita vuosia Suomen edustustoissa Moskovassa ja Leningradissa. Syksyn tärkeisiin kirjoihin kuuluu hänen omaelämäkerrallinen esseekirjansa Venäjästä. Teoksen raflaava nimi Patriarkkoja ja oligarkkeja kertoo kahdesta elämänpiiristä, joita Nyberg käsittelee havaintojensa pohjalta – kirkko ja liike-elämä.
Ei ehkä ole yllätys, etteivät ihmiset, jotka niissä liikkuvat, kovin paljon eroa toisistaan. Kirjan kiehtovin ulottuvuus on syvä tieto ja tuntemus, joiden kautta Nyberg vie lukijan entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän sisäpiireihin. Kokeneen diplomaatin havainnot ja analyysit ovat monessa kohtaa säkenöiviä.
Samalla säilyy kotoisan kerronnan tunnelma, kuin lukija olisi suurlähettilään vieraana tunnelmallisen kirjaston sohvalla. Tämä on tärkeää ja mieluisaa, koska kiinnostus lähinaapurissa olevaa suurvaltaa kohtaan on meillä usein pintapuolista ja välinpitämätöntä. Nyberg toteaa, että Suomi luulee voivansa olla selin Venäjään päin, katse koko ajan länttä etsien.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon vuoropuhelu, joka alkoi ystävyysvierailuista 1960-luvulla ja jatkuu edelleen, tunnetaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Nyberg kuvaa terävästi sen poliittista ulottuvuutta ja tietää myös siinä tehdyistä ekumeenisen teologian edistysaskeleista.
Kirkollisen osan tärkein ansio on kuitenkin se, kuinka Nyberg nostaa esiin ortodoksisen kirkkomme Venäjä-suhteen. Se on luterilaisten ekumeniaa läheisempää mutta myös ankarampaa tarinaa. Diplomaatti-kirjoittaja avaa lukijalle ”ortodoksisen kirkon vaaran vuodet”, kun sotien jälkeen Moskovan patriarkaatti painosti kirkkoamme palaamaan sen kanoniseen yhteyteen.
TT Juha Riikosen tutkimukseen viitaten Nyberg kertoo, kuinka pieni kansankirkko, joka sodan seurauksena oli hädin tuskin enää olemassa, jätettiin yksin poliittisen paineen kohteeksi mutta selviytyi. Nyberg kuvaa myös asiantuntevasti Viron ortodoksisen kirkon autonomian palauttamisen vaiheita 1990-luvulla. Näiden tapahtumien tuntemus auttaa ymmärtämään nykyisiä tilanteita, esimerkiksi Ukrainassa tai Ranskan niin sanotun venäläisen emigranttikirkon kohdalla.
Ortodoksiselle lukijalle René Nybergin kirja on erityisen kiinnostava, koska se kuvaa omaa historiaamme sympaattisen tarkkailijan asiantuntevasta ja tuoreesta näkökulmasta. Kirjan ensimmäinen painos on jo loppuun myyty. Onneksi toinen on tulossa.
