Olen lukenut melko paljon Venäjää koskevia kirjoja, mutta aina oppii uutta. Havaitsin tämän luettuani suurlähettiläs René Nybergin tänä syksynä ilmestyneen 276-sivuisen kirjan ”Patriarkkoja ja oligarkkeja”, joka kertoo Suomen ja Venäjän lähihistoriasta, mutta valaisee myös Neuvostoliiton todellisuutta. Nyberg luotaa nyky-Venäjää mielenkiintoisesti kahden Putinin väkevän taustavoiman ja kanssapelaajan – ortodoksisten kirkonmiesten ja oligarkkien – kautta. Siitä kirjan nimi.
René Nyberg (s. 1946) on tehnyt pitkän diplomaattiuran eri maissa, mutta Moskovassa hän toimi suurlähettiläänä 2000-2004 samoin kuin Berliinissä 2004-2008, jonka jälkeen Nyberg siirtyi East Office of Finlandin toimitusjohtajaksi v. 2013 tapahtuneeseen eläkkeelle pääsyynsä asti. Nyberg päätti eläkkeellä ollessaan alkaa kirjoittaa kirjoja, joista ensimmäinen ”Viimeinen juna Moskovaan” ilmestyi 2015. Täytyykin hankkia myös se kirja luettavaksi. ”Patriarkkoja ja oligarkkeja” on siis Nybergin toinen kirja.
Kirjassa on hyvin paljon tietoa, mutta se ei ole kovin järjestelmällistä, vaan enemmänkin hyppelehtivää sen mukaan, mitä Nybergille on tullut mieleen. Kirja onkin perusteellisten tiedonpalasten, mielenkiintoisten analyysien ja henkilökohtaisten muisteluiden yhdistelmä. Kaikesta huomaa, että Nyberg on ollut monessa mukana ja hän on oikeasti naapurimaamme olojen monipuolinen asiantuntija.
Nyberg aloitti tutustumisen Neuvostoliittoon jo v. 1971, kun hänet passitettiin nuorena virkamiesharjoittelijana Moskovaan, jossa oli silloin suurlähettiläänä Jaakko Hallama.
Moskovasta nuori mies siirrettiin varakonsuliksi Leningradiin.
Nyberg tahtoi ymmärtää, mistä neuvostojärjestelmässä oli kyse. Omat havainnot olivat tärkeimmät, mutta Nybergiin vaikutti voimakkaasti myös toisten mielipiteet, joista hän mainitsee kirjassaan Leningradin pääkonsulin Arvo Rytkösen purkautumisen Keijo Korhoselle, kun Rytkönen oli luonnehtinut v. 1972 neuvostotodellisuutta järjestelmäksi, joka perustuu valheeseen ja väkivaltaan. Nyberg lainaa myös Timo Vihavaista, joka on sanonut: ”Silloinhan aivojen heittäminen narikkaan muodostui suureksi symboliseksi uskon teoksi.”
Presidentti Urho Kekkonen johti realismiin perustuvaa ystävyyden ulkopolitiikkaa loppujen lopuksi hyvin menestyksellisesti, mutta Nybergin kirjassa on myös sellainen tieto, jota en ole ennen mistään lukenut. Keijo Korhosen mukaan Kekkonen nimittäin pelkäsi venäläisiä. Esimerkiksi kun eräs korkea neuvostojohtaja kävi Tamminiemessä. Kekkonen hermoili, koska hän pelkäsi vieraan ottavan esille jotakin, joka ei sopinut Suomelle. Mistä oli kysymys, on jo unohtunut, mutta varsinainen tarina oli Kekkosen konsti. Hän juotti vierastaan sen verran, ettei tämä enää muistanut asiaansa.
Nyberg havaitsi myös, että ortodoksisen kirkon rooli oli sosialistisessa maassa paljon merkittävämpi kuin yleisesti tiedettiin.
KGB piti kyllä pappeja otteessaan ja käytti heitä salaisiin operaatioihin, muttei saanut kirkkoa koskaan täysin hallintaansa.
Neuvostoimperiumin romahtaminen toi oligarkit valtaan. Alkoi massiivinen omaisuuden uusjako yksityisiin käsiin. On puhuttu myös ryöstökapitalismista.
Monet oligarkeista olivat ja ovat juutalaisia, koska valtaväestöä keskimäärin paremmin koulutetut kaupunkien juutalaiset löysivät nopeasti paikkansa myös uuden Venäjän yritysmaailmassa. Itsekin äidin puolelta juutalainen Nyberg huomauttaa, että samoin kävi myös v. 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen, jolloin juutalaiset saivat kansalaisoikeudet ja nousivat näkyviin asemiin Neuvosto-Venäjällä. Myös v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kaikki juutalaisia koskeneet epäviralliset rajoitukset poistettiin.
Nyberg käsittelee kirjassaan aika paljon omistamista, josta ei ole selvää lainsäädäntöä Venäjällä ja joka on vieläkin moraalinen mahdottomuus venäläisille. Kyse on enemmänkin vuokraamisesta ja oligarkkienkin omaisuus on sidoksissa korkeimman vallan suopeuteen. Yksityinen omistusoikeus on turvattu, jos omistajat pitävät mielessään valtiovallan toiveet, edut ja tarpeet. Selkeän omistusoikeuden puuttuminen hidastaa kyllä Venäjän kehittymistä, koska sen luoma epävarmuus estää ja vähentää investointeja.
Nyberg sanoo suoraan, ettei Venäjä ole oikeusvaltio. Venäjän syyttäjälaitos jopa ylpeilee sillä, että oikeus päätyy ani harvoin vapauttavaan tuomioon. Tuomiovalta ei ole riippumaton eikä erillään toimeenpanovallasta. Se noudattaa yhä neuvostokaudelta tuttua ’’puhelinoikeutta”, jossa tuomio sanellaan tuomarille.
Putinin jälkeen oligarkkien valtaa rajoitettiin siten, että he eivät saa sekaantua politiikkaan. Öljy-yhtiö Jukosin omistaja Mihail Hodorkovski halusi olla aktiivinen myös politiikassa, mikä vei hänet törmäyskurssille Putinin kanssa sekä 10 vuodeksi vankilaan.
Kirjassa kerrotaan myös Venäjän vähemmistöuskonnoista, jotka ovat perustuslain takaamasta uskonnonvapaudesta huolimatta ahtaalla, koska Putinin hallinto suosii ortodoksikirkkoa Venäjän yhtenäisyyden takia. Venäjän into hallita ja säädellä uskontokenttää on johtanut ylilyönteihin, kuten Jehovan todistajien vainoaminen neuvostotyyliin. Suorastaan huvittavan traagista on Pelastusarmeijan kieltäminen militarisoituna organisaationa. Nyberg kertoo, että Aki Kaurismäen ”Mies vailla menneisyyttä” –elokuvan Moskovan ensi-illan jälkeen v. 2002 eräs nuori nainen kysyi häneltä, onko Pelastusarmeija oikeasti olemassa. Nyberg vastasi, että Pelastusarmeija toimi ennen v. 1917 vallankumousta myös Venäjällä. Sen vielä ymmärtää, että ateistiset kommunistit kielsivät Pelastusarmeijan, mutta sitä minä en käsitä, että kielto on jatkunut myös Putinin Venäjällä.
Putinista kirjassa on mielenkiintoinen maininta syyskuulta 2000, kun presidentti Tarja Halonen vieraili Moskovassa. Putin oli alkanut arvostella jyrkästi Viroa, jolloin Halonen oli sanonut: ”Mitä, hehän ovat meidän sukulaisiamme!” Hämmästynyt Putin vaihtoi puheenaihetta. En arvosta paljoakaan Halosen presidenttiyttä, mutta tästä vastauksesta, joka laittoi Putinille jauhot suuhun, annan kyllä Tarja Haloselle täydet pisteet.
Kirjassa on myös runsaasti mielenkiintoisia kuvia.
Suosittelen Nybergin kirjaa ”Patriarkkoja ja oligarkkeja” kaikille historiasta, politiikasta, talouselämästä, ortodoksisuudesta, Venäjästä, Neuvostoliitosta, Putinista sekä Suomen ja itänaapurin suhteista kiinnostuneille.
