Patriarkkoja ja oligarkkeja

Jouko Piho Facebook

Olen lukenut melko paljon Ven√§j√§√§ koskevia kirjoja, mutta aina oppii uutta. Havaitsin t√§m√§n luettuani suurl√§hettil√§s Ren√© Nybergin t√§n√§ syksyn√§ ilmestyneen 276-sivuisen kirjan ‚ÄĚPatriarkkoja ja oligarkkeja‚ÄĚ, joka kertoo Suomen ja Ven√§j√§n l√§hihistoriasta, mutta valaisee my√∂s Neuvostoliiton todellisuutta. Nyberg luotaa nyky-Ven√§j√§√§ mielenkiintoisesti kahden Putinin v√§kev√§n taustavoiman ja kanssapelaajan ‚Äď ortodoksisten kirkonmiesten ja oligarkkien ‚Äď kautta. Siit√§ kirjan nimi.

Ren√© Nyberg (s. 1946) on tehnyt pitk√§n diplomaattiuran eri maissa, mutta Moskovassa h√§n toimi suurl√§hettil√§√§n√§ 2000-2004 samoin kuin Berliiniss√§ 2004-2008, jonka j√§lkeen Nyberg siirtyi East Office of Finlandin toimitusjohtajaksi v. 2013 tapahtuneeseen el√§kkeelle p√§√§syyns√§ asti. Nyberg p√§√§tti el√§kkeell√§ ollessaan alkaa kirjoittaa kirjoja, joista ensimm√§inen ‚ÄĚViimeinen juna Moskovaan‚ÄĚ ilmestyi 2015. T√§ytyykin hankkia my√∂s se kirja luettavaksi. ‚ÄĚPatriarkkoja ja oligarkkeja‚ÄĚ on siis Nybergin toinen kirja.

Kirjassa on hyvin paljon tietoa, mutta se ei ole kovin järjestelmällistä, vaan enemmänkin hyppelehtivää sen mukaan, mitä Nybergille on tullut mieleen. Kirja onkin perusteellisten tiedonpalasten, mielenkiintoisten analyysien ja henkilökohtaisten muisteluiden yhdistelmä. Kaikesta huomaa, että Nyberg on ollut monessa mukana ja hän on oikeasti naapurimaamme olojen monipuolinen asiantuntija.

Nyberg aloitti tutustumisen Neuvostoliittoon jo v. 1971, kun hänet passitettiin nuorena virkamiesharjoittelijana Moskovaan, jossa oli silloin suurlähettiläänä Jaakko Hallama.

Moskovasta nuori mies siirrettiin varakonsuliksi Leningradiin.

Nyberg tahtoi ymm√§rt√§√§, mist√§ neuvostoj√§rjestelm√§ss√§ oli kyse. Omat havainnot olivat t√§rkeimm√§t, mutta Nybergiin vaikutti voimakkaasti my√∂s toisten mielipiteet, joista h√§n mainitsee kirjassaan Leningradin p√§√§konsulin Arvo Rytk√∂sen purkautumisen Keijo Korhoselle, kun Rytk√∂nen oli luonnehtinut v. 1972 neuvostotodellisuutta j√§rjestelm√§ksi, joka perustuu valheeseen ja v√§kivaltaan. Nyberg lainaa my√∂s Timo Vihavaista, joka on sanonut: ‚ÄĚSilloinhan aivojen heitt√§minen narikkaan muodostui suureksi symboliseksi uskon teoksi.‚ÄĚ

Presidentti Urho Kekkonen johti realismiin perustuvaa ystävyyden ulkopolitiikkaa loppujen lopuksi hyvin menestyksellisesti, mutta Nybergin kirjassa on myös sellainen tieto, jota en ole ennen mistään lukenut. Keijo Korhosen mukaan Kekkonen nimittäin pelkäsi venäläisiä. Esimerkiksi kun eräs korkea neuvostojohtaja kävi Tamminiemessä. Kekkonen hermoili, koska hän pelkäsi vieraan ottavan esille jotakin, joka ei sopinut Suomelle. Mistä oli kysymys, on jo unohtunut, mutta varsinainen tarina oli Kekkosen konsti. Hän juotti vierastaan sen verran, ettei tämä enää muistanut asiaansa.

Nyberg havaitsi myös, että ortodoksisen kirkon rooli oli sosialistisessa maassa paljon merkittävämpi kuin yleisesti tiedettiin.

KGB piti kyllä pappeja otteessaan ja käytti heitä salaisiin operaatioihin, muttei saanut kirkkoa koskaan täysin hallintaansa.
Neuvostoimperiumin romahtaminen toi oligarkit valtaan. Alkoi massiivinen omaisuuden uusjako yksityisiin käsiin. On puhuttu myös ryöstökapitalismista.

Monet oligarkeista olivat ja ovat juutalaisia, koska valtaväestöä keskimäärin paremmin koulutetut kaupunkien juutalaiset löysivät nopeasti paikkansa myös uuden Venäjän yritysmaailmassa. Itsekin äidin puolelta juutalainen Nyberg huomauttaa, että samoin kävi myös v. 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen, jolloin juutalaiset saivat kansalaisoikeudet ja nousivat näkyviin asemiin Neuvosto-Venäjällä. Myös v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kaikki juutalaisia koskeneet epäviralliset rajoitukset poistettiin.

Nyberg käsittelee kirjassaan aika paljon omistamista, josta ei ole selvää lainsäädäntöä Venäjällä ja joka on vieläkin moraalinen mahdottomuus venäläisille. Kyse on enemmänkin vuokraamisesta ja oligarkkienkin omaisuus on sidoksissa korkeimman vallan suopeuteen. Yksityinen omistusoikeus on turvattu, jos omistajat pitävät mielessään valtiovallan toiveet, edut ja tarpeet. Selkeän omistusoikeuden puuttuminen hidastaa kyllä Venäjän kehittymistä, koska sen luoma epävarmuus estää ja vähentää investointeja.

Nyberg sanoo suoraan, ettei Ven√§j√§ ole oikeusvaltio. Ven√§j√§n syytt√§j√§laitos jopa ylpeilee sill√§, ett√§ oikeus p√§√§tyy ani harvoin vapauttavaan tuomioon. Tuomiovalta ei ole riippumaton eik√§ erill√§√§n toimeenpanovallasta. Se noudattaa yh√§ neuvostokaudelta tuttua ‚Äô‚Äôpuhelinoikeutta‚ÄĚ, jossa tuomio sanellaan tuomarille.

Putinin j√§lkeen oligarkkien valtaa rajoitettiin siten, ett√§ he eiv√§t saa sekaantua politiikkaan. √Ėljy-yhti√∂ Jukosin omistaja Mihail Hodorkovski halusi olla aktiivinen my√∂s politiikassa, mik√§ vei h√§net t√∂rm√§yskurssille Putinin kanssa sek√§ 10 vuodeksi vankilaan.

Kirjassa kerrotaan my√∂s Ven√§j√§n v√§hemmist√∂uskonnoista, jotka ovat perustuslain takaamasta uskonnonvapaudesta huolimatta ahtaalla, koska Putinin hallinto suosii ortodoksikirkkoa Ven√§j√§n yhten√§isyyden takia. Ven√§j√§n into hallita ja s√§√§dell√§ uskontokentt√§√§ on johtanut ylily√∂nteihin, kuten Jehovan todistajien vainoaminen neuvostotyyliin. Suorastaan huvittavan traagista on Pelastusarmeijan kielt√§minen militarisoituna organisaationa. Nyberg kertoo, ett√§ Aki Kaurism√§en ‚ÄĚMies vailla menneisyytt√§‚ÄĚ ‚Äďelokuvan Moskovan ensi-illan j√§lkeen v. 2002 er√§s nuori nainen kysyi h√§nelt√§, onko Pelastusarmeija oikeasti olemassa. Nyberg vastasi, ett√§ Pelastusarmeija toimi ennen v. 1917 vallankumousta my√∂s Ven√§j√§ll√§. Sen viel√§ ymm√§rt√§√§, ett√§ ateistiset kommunistit kielsiv√§t Pelastusarmeijan, mutta sit√§ min√§ en k√§sit√§, ett√§ kielto on jatkunut my√∂s Putinin Ven√§j√§ll√§.

Putinista kirjassa on mielenkiintoinen maininta syyskuulta 2000, kun presidentti Tarja Halonen vieraili Moskovassa. Putin oli alkanut arvostella jyrk√§sti Viroa, jolloin Halonen oli sanonut: ‚ÄĚMit√§, heh√§n ovat meid√§n sukulaisiamme!‚ÄĚ H√§mm√§stynyt Putin vaihtoi puheenaihetta. En arvosta paljoakaan Halosen presidenttiytt√§, mutta t√§st√§ vastauksesta, joka laittoi Putinille jauhot suuhun, annan kyll√§ Tarja Haloselle t√§ydet pisteet.

Kirjassa on myös runsaasti mielenkiintoisia kuvia.

Suosittelen Nybergin kirjaa ‚ÄĚPatriarkkoja ja oligarkkeja‚ÄĚ kaikille historiasta, politiikasta, talousel√§m√§st√§, ortodoksisuudesta, Ven√§j√§st√§, Neuvostoliitosta, Putinista sek√§ Suomen ja it√§naapurin suhteista kiinnostuneille.