Täydennyksenä HeSa:n Jussi Konttisen juttuun https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008414343.html?share=8f5b8a515cbeef014a5ea7c748c94b72 pari lisähuomiota:
Valmistautuessani lähettilääksi Moskovaan tein syyskuussa 2000 virkamatkan Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle San Diegoon ja Tijuanaan. Tarkoituksena oli tutustua rajaan, jota ei voi hallita.
Kutsuin mukaan Rajavartioston everstiluutnantti Ilkka Laitisen, joka perusti ja johti vuosina 2005–14 Euroopan rajavirasto FRONTEXia. Vuonna 2018 kenraaliluutnantti Laitinen nimitettiin Rajavartioston päälliköksi, mutta hän menehtyi vakavaan sairauteen jo seuraavana vuonna. Muistion matkasta laati Mikko Kinnunen Washingtonin suurlähetystöstä. Kinnunen toimi lähettiläänä Kazakstanissa ja Kirgistanissa vuosina 2009–13. Hänet nimitettiin vuonna 2019 UM:n poliittisen osaston päälliköksi, josta tehtävästä hän siirtyi Etyjin puheenjohtajan erityisedustajaksi Ukrainaan 2021. Matkan järjestelyistä sekä lisäohjelmasta San Diegon sotasatamassa vastasi pääkonsuli Maria Serenius.
Olin UM:n Itäpäällikkönä istunut monta vuotta raja-asian toimikunnassa, joka kerran kuussa sai katsauksen rajatapahtumiin. Työryhmän puheenjohtaja oli alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg, ja Rajaa edusti sen koko johto kenraaliluutnantti Matti Aution sekä hänen jälkeensä kenraali Hannu Ahosen johdolla. Opin siellä ja myöhemmin Moskovassa, miten yhteistyö Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän rajaviranomaisten kanssa oli vuosikymmenien mittaan luotu ja kehittynyt.
Porkkalan palautuksen jälkeen rajatilanne vakiintui 1950-luvun loppua kohden. Yhteistyö noudatti vuosien mittaan muotoutuneita käytäntöjä. Kaikki oli tarkkaan sovittu: tapaamisjärjestelyt eri tasoilla ja rajalla noudatettavat säännöt. Suomen rajavartijoilta oli kielletty suora kanssakäyminen yli rajalinjan. Kaikki yhteydenotot keskitettiin rajavaltuutettujen tapaamisille rajanylityspaikoilla. Rajaloikkaukset, joita vuosittain tapahtui, hoidetiin aina diplomaattiteitse eli suurlähetystöjen kautta, ei koskaan suoraan rajalla.
Kun Neuvostoliitto romahti, muuttui tilanne Suomen rajalla dramaattisesti. Kenraali Aution sanoin ”nyt meidän työmme vasta alkaa”. Suomen rajavartiosto tarjosi apua vaikeuksiin joutuneelle Venäjän rajavartiostolle. Heille toimitetiin sekä polttoainetta että fax-paperia. Suomelle oli selvää, että itärajan valvonta voi onnistua vain yhteistyössä naapurin kanssa. Seurasimme syksyllä 2000 rajaliikennettä San Diegon puolelta ja totesimme, että siellä vastapuolta edusti vain jättiläismäinen Meksikon lippu, muuta ei ollut.
Rajayhteistyö ei sopimuksellisesti velvoita Venäjää estämään henkilöitä ylittämästä rajaa, joilta puuttuu siihen tarvittava maahantulolupa eli viisumi, mutta Venäjä on näin menetellyt. Maiden välinen rajajärjestyssopimus velvoittaa osapuolet ennalta estämään luvattomat rajanylitykset ja muut rajatapahtumat. Maastorajan luvattomat ylitykset ovat molemmissa maissa kielletty ja tehty rangaistaviksi. Vuosien mittaan rakennettu rajakulttuuri sekä siihen kuuluva luottamus toimi aina vuoden vaihteeseen 2015–16 saakka. ”Entisen Moskovan-suurlähettilään René Nybergin mielestä se oli vakavin välikohtaus Suomen ja nykyisen Venäjän välillä. Vuosikymmeniä rakennetun rajayhteistyön rikkominen ja luottamuksen pettäminen, joka ei unohdu.” (HeSa 21.11.)
Meksikon vastainen raja ei ole ainoa raja maailmassa, jota ei voi hallita ilman vastapuolta. Sama pätee Venäjän ja Kiinan rajaan sekä Venäjän ja Kazakstanin väliseen rajaan, joka on maailman pisin maaraja. Venäjällä on neljätoista rajanaapuria eli enemmän kuin millään muulla maalla. Sillä on tunnetusti ongelmia kaikkien naapureidensa kanssa lukuun ottamatta Suomea, mikä taas on yksinomaan Suomen ansiota.