Matti Virtanen – 25.02.2017
Presidentti Juho Kusti Paasikivi tarkasteli Suomen kohtaloa kolmiossa, jonka kärkinä olivat Moskova, Berliini ja Tukholma. Maailma on muuttunut. Nyt puhutaan Kiinan vuosisadasta ja maailmanpolitiikan painopisteen siirtymisestä Atlantin rannoilta Tyynellemerelle.
Diplomaattien esseekokoelma venyttää paasikiveläisen kohtalon kolmion nelikulmioksi, jonka neljäs kulma on Washingtonissa. Kiina mainitaan vain ohimennen, maan presidenttiä Xi Jinpingiä ei lainkaan.
Kustantajan näkökulmasta valinta on perusteltu. Teos menee paremmin kaupaksi, kun sen kannessa lukee Trump kuin jos siinä olisi kirjainyhdistelmä Xi.
Nopealla aikataululla laadittu kirja sopii mainiosti taustalukemiseksi äidinkielen ja yhteiskuntaopin yo-kokeisiin valmistautuville abiturienteille.
Jaakko Iloniemi käsittelee Yhdysvaltoja ja sen uutta presidenttiä tutulla tyylillään, mutta ei tuo juuri uutta Suomenkin mediassa kirjoitettuun Trump-kuvaan.
René Nybergin kuvaus Putinin Venäjästä on kirjan parasta antia. Loppuvuoden 2015 itärajan pakolaiskriisi oli Nybergin analyysissa merkittävä poikkeus maiden suhteiden historiassa. Venäjän arvaamattomuutta ei pidä unohtaa, vaikka kaikkien katseet ovatkin vaihteeksi USA:ssa.
Kahden emerituksen rinnalla pärjää mainiosti teoksen Saksa-asiantuntija, lähetystöneuvos Petri Hakkarainen. Hän tosin ilmoittaa, ettei Martin Schulzilla ja Saksan demareiden SPD:llä näytä olevan mitään mahdollisuuksia ohittaa Angela Merkelin CDU:ta ensi syksyn vaaleissa.
Ennusteen parasta ennen -päivä meni jo: helmikuun puolivälin mielipidemittaukset kertovat SPD:n ja CDU:n olevan tasoissa.
Huonoa. Pitääkö tästä jatkuvasti muistuttaa: tietokirjoissa pitää olla hakemisto.
