Julkaistu 5.2.2006 Helsingin Sanomat | Kirjat
Korostaakseen maansa länsimaisuutta Viron entinen ulkoministeri Toomas Hendrik Ilves keksi taannoin väittää, että Suomi on oikeastaan neljäs Baltian maa.
Kävimme kaikessa ystävyydessä tiukkoja väittelyjä. Tavallaan Ilves oli oikeassa: Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassahan Suomi luettiin Baltian maaksi – mutta talvisota osoitti, ettei Suomi sitä sittenkään ollut.
VIRON TAITAVA ja kova ulkoministeri ei antanut periksi, joten ostin hänelle antikvariaatista valkoisen Suomen sankarin ja Viron ja Latvian vapaussotien vihollisen, kenraali Rüdiger von der Golzin muistelmat Toimintani Suomessa ja Baltiassa. Kirjan nimikin osoittaa, että kirjoittajan mielestä Suomi on muualla kuin Baltiassa.
Tämän jälkeen Ilves totesi, että Viro on oikeastaan joulu- eli pohjoismaa, sillä joulua kutsutaan jouluksi (jul, jõul) nykykielissä vain virossa suomen ja pohjoismaisten kielten lisäksi.
ILVES OLI TAVALLAAN taas oikeassa.
Olen itsekin joutunut Berliinissä selittämään, miksi Viron suurlähetystö ei sijaitse pohjoismaisessa lähetystökompleksissa.
Pidin aikoinani Ilveksen tulkintaa liioiteltuna, mutta Alan Palmer panee vielä paremmaksi. Hän häivyttää Baltian ja Itämeren maiden välisen eron luovalla tavalla. Hän käyttää lyhyttä muotoa Baltic kaikesta Itämereen – The Baltic (Sea) – liittyvästä. Englannin kielellä tämä on mahdollista.
Jopa Ruotsin Kustaa III on Palmerille “a Baltic sovereign”. Tunnetun historioitsijan kielellisen valinnan soisi yleistyvän myös englantia vieraana kielenä puhuvien joukossa.
René Nyberg