Suomi-Norja-Ruotsi

KADETTIKUNNAN JA SUOMEN SOTATIETEELLISEN SEURAN TURVALLISUUSPOLIITTINEN SEMINAARI

Pohjolan turvallisuus ‚Äď poliittiset ja sotilaalliset n√§k√∂kulmat tarkastelussa

22 september 2016

Ylitin Neuvostoliiton ja Norjan rajan ensimm√§ist√§ kertaa 40 vuotta sitten kes√§kuussa 1976 nuorena varakonsulina tarkastusmatkalla Leningradin-p√§√§konsulin eksekvatuuriin eli toimilupaan kuuluvaan Nikkelin eli Kolosjoen kaupunkiin. Jatkoin matkaa Svanvikin rajanylityspaikan kautta Kirkkoniemeen, jossa vuokrasin auton ja ajoin Norjan puoleista rajaa niin pitk√§lle kuin tiet√§ riitti. Svanvikin kohdalla kiipesin rajavuorelle, josta avautui yll√§tt√§v√§ n√§kym√§: Norilskin kaivosyhti√∂lle kuuluva Kolosjoen nikkelisulatto ja kaupunki kuin tarjottimella. Vastaava n√§k√∂ala l√∂ytyy vain Imatralta, jossa heti Pelkolan raja-aseman j√§lkeen, mutta viel√§ Suomen puolella rajaa, koko Svetogorsk eli Enso tehtaineen n√§ytt√§ytyy. Muita t√§llaisia l√§hinn√§ entiselt√§ Saksojen v√§liselt√§ rajalta tutuja kurkistusmahdollisuuksia ei pohjoisessa ole Narva ‚Äď Iivananlinnaa lukuun ottamatta.

Norjasta tuli uudestaan Ven√§j√§n rajanaapur, kun Suomi luovutti Petsamon vuonna 1944 Neuvostoliitolle. Norjan ja Ven√§j√§n v√§linen yhteys on kuitenkin hyvin vanha. Pohjoisten alueiden kansat ovat vuosisatoja k√§yneet kauppaa. T√§m√§ ns. Pomor-alue ulottui Pohjois-Norjasta Arkangeliin eli Vienanmerelle saakka. Ilmaisu Pomor on v√§√§nn√∂s ven√§j√§nkielest√§ ja tarkoittaa ‚ÄĚmeren √§√§rell√§‚ÄĚ (po morje). Kanssak√§yminen oli vilkasta ja se synnytti jopa oman pidgin-kielen, pomorin kielen, jolla norjalaiset ja ven√§l√§iset aikoinaan kommunikoivat ja k√§viv√§t kauppaa.

Tuntuu itsestään selvältä, että Norjalla, kuten Suomella on monipuolinen Venäjä-agenda, joka sivuaa kansallisesti tärkeitä asioita. Näin on, mutta se mitä me emme tule ajatelleeksi on, että Ruotsilta tällainen kahdenvälinen agenda puuttuu. Suomen ja Ruotsin välinen kontrasti on ymmärrettävä, mutta se saa syvyyttä kun kuva laajenee Norjaan.

Näin jälkeenpäin ajatellen Nato-selvityksemme olisi hyötynyt laajemmasta Norjaa koskevasta tarkastelusta. Me sivuamme aihetta ja viittaamme Norjan haasteisiin, mutta emme paneudu syvällisemmin kolmen pohjoismaan Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteyksiin ja niiden kehittämisen mahdollisuuksiin, myös turvallisuuspoliittisesti.

Nordefco-yhteistyö sulkee pois yhteisen aluepuolustuksen. Tämä ei silti ole estänyt Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimia hyödyntämästä Cross Border Training -ohjelmassa väljän pohjoisen ilmatilan suomia mahdollisuuksia.

Ruotsin ylikierroksilla käyvän Nato-debatin heikkous on fiksoituminen välittömään uhkaskenaarioon eli eteläiseen Itämereen ja siellä Ruotsin ilmeiseen haavoittuvuuteen eli Gotlannin puolustukseen. Siksi kai Suomen F-18 Hornetit pari viikkoa sitten hyökkäsivät ja Ruotsin JAS 39 Gripenit puolustivat Gotlantia!

J√§nnitys It√§merell√§ on kasvanut ja Ven√§j√§n lis√§√§ntynyt sotilaallinen toiminta on hermostuttanut Baltian maat sek√§ haastanut Naton. Silti It√§meri ei ole Ven√§j√§n ja L√§nnen v√§lien kiristymisen uusi ‚ÄĚneuralginen rintama‚ÄĚ, kuten er√§s ruotsalainen tarkkailija asian ilmaisi. It√§meri on heijastuma Ukrainan sodasta ja siksi sivun√§ytt√§m√∂, joka toki aiheuttaa hermos√§rky√§, sit√§ ei k√§y kiist√§minen.

Ven√§j√§n ‚ÄĚtaistelualueen erist√§miskyky‚ÄĚ eli A2/AD Kaliningradissa kuvaa tilannetta etel√§isell√§ It√§merell√§. Ven√§j√§ on luonut vastaavanlaisen suojakuvun my√∂s Krimille, mutta sellainen l√∂ytyy my√∂s Muurmannin rannikon sukellusvenetukikohtien ymp√§rilt√§, sek√§ Pietarista, kuten tieto S-400 SAM -ohjusten ryhmitt√§misest√§ Leningradin alueelle kertoo. Ven√§j√§n Pohjoinen laivasto puolestaan ty√∂nt√§√§ vastaavaa merellist√§ erist√§miskyky√§ns√§ yh√§ kauemmaksi Norjanmerelle ja Pohjois-Atlantille.

Nato-raporttimme perusl√§ht√∂kohta on ilmaisu ‚ÄĚcommon strategic space‚ÄĚ, jolla me kuvaamme Suomen ja Ruotsin keskin√§isriippuvuutta. Suomi ei ole periferiaa, kuten edellinen Ruotsin selvitysmies asian ilmaisi. Tuore Ruotsin turvallisuutta k√§sittelev√§ raportti ilmaisee asian pehme√§mmin. Suomi ei olisi Etel√§-It√§meren kriisin episentriss√§ eli keskipisteess√§. Eip√§ kai, mutta ei etel√§inen It√§meri ole mik√§√§n eristynyt itsen√§inen sotan√§ytt√§m√∂, jonka tapahtumat eiv√§t heijastuisi muualle. Ven√§j√§n n√§k√∂kulmasta Pietarin turvallisuus sek√§ erityisesti toisen iskun kyvyn varjeleminen ovat ydinteht√§vi√§.

Pyrkimys lukita Suomen ja Ruotsin välinen yhteys automatiikkaan, on erheellinen ja vahingollinen. Mitään automattista ei ole, vaikka molempien päätökset vaikuttavat toinen toiseensa. Erot ovat olemassa, joskus ne ovat jopa perustavanlaatuisia ja vahvasti symbolisia. Ruotsi ei anna eikä pyydä takuita. Mutta silti Ruotsin pääministeri Stefan Löfven totesi Kultarannassa viime kesäkuussa, että puolustusyhteistyö Suomen kanssa tähtää operatiiviseen suunnitteluun bortom fredstid eli rauhan järkkymisen yli ulottuvaan tilanteeseen. Miksi puhua puolustusliitosta, kun ruotsalaiset eivät ole valmiita sopimukselliseen suhteeseen? Intensiivinen sotilaallinen yhteistyö ja varautuminen tilanteeseen bortom fredstida förhållanden, on paradigman muutos, kuten Ruotsin selvitysmies Krister Bringéus toteaa. Vastaavasti Suomen hallitus ei sulje pois mahdollisuutta tarvittaessa hakea Nato-jäsenyyttä. Se mahdollisuus on tietenkin myös Ruotsin hallituksella, joka ei kuitenkaan ilmaise asiaa näin.

Krister Bringéus toteaa osuvasti Suomesta:

Suomalaisessa järkeilyssä ajatellaan siis useita asioita samanaikaisesti, ilman että niitä välttämättä lausutaan äänen. Siitä huolimatta edellytetään, että ruotsalaiset kykenevät ne tulkitsemaan.

(I de finska resonemangen tänks alltså flera tankar samtidigt, utan att de nödvändigtvis uttalas. Man förväntar sig däremot att de kan tydas på svensk sida.)

Kaikkea ei aina tarvitse sanoa. It’s alright, if you don’t say so, sanovat amerikkalaiset. Tämä koskee yhtälailla Ruotsia. Moderaattien Hans Wallmark yritti viime viikolla Ruotsin valtiopäivillä saada puolustusministeri Peter Hultqvistin vastaamaan kysymyksen nauttiiko Ruotsi yhä Yhdysvaltain turvatakuita, kuten oli asianlaita Kylmän sodan aikana. Mutta Hultqvist väisti; miksi vastata ja miksi ylipäätään kysyä?

Norjan ja Suomen tilannetta ei voi suoraan verrata, sillä Norja on Naton perustajajäseniä, jonka läheisyys Muurmannin tukikohtaverkostoon on osa perusmaantiedettä. Kylmän sodan aikana Norja sääteli geopoliittista jännitystä ns. omaehtoisilla rajoituksillaan, joihin kuului sotaharjoitusten jäädyttäminen Itä-Ruijan alueella eli käytännössä Teno-joen itäpuolella. Silti Norja ja sen eteentyönnetyt tutka-asemat ja merivalvontakoneet näkevät syvälle Venäjän pohjoisalueille ja Muurmannin tukikohtiin. Neuvostoliiton romahdettua ja sen Pohjoisen laivaston ydinkäyttöisten alusten joutaessa romutettavaksi Norja loi järjestelmän, jossa se on osallistunut hylättyjen ydinreaktorien purkamiseen ja käytetyn ydinpolttoaineen talteenottoon. Kysymyksessä on merkittävä ja huomattavia resursseja vaatinut toiminta, joka osaltaan kertoo siitä, mitä norjalaiset osaavat ja miten Norja toimii suurvaltanaapurinsa kanssa.

Norjan kyky käsitellä suurvaltanaapuriaan on vuosien mittaan hioutunut ja osoittautunut toimivaksi. Barentsinmeren jakolinjasta neuvoteltiin lähes 50 vuottaa, ja kun se lopulta vahvistettiin silloisen presidentti Medvedevin Oslon vierailun yhteydessä 2010, oli tulos kompromissi. Sitkeiden neuvottelujen päättyminen tulokseen, jonka suotuisa suurpoliittinen ilmasto teki mahdolliseksi, oli norjalainen työvoitto.

Norjalla on pitkä agenda isoja, valtakunnallisesti merkittäviä kysymyksiä Venäjän kanssa. Barentsinmeren jakolinjasta sopiminen vaikuttaa lähinnä mannerjalustan hiilivetyjen hyödyntämisen toteuttamiseen. Aina ajankohtainen kysymys on Barentsinmeren bioresurssien suojelu ja hyödyntäminen.

Erityinen ja monimutkainen kysymys on Huippuvuoret, joka on osa Norjaa, mutta vuoden 1920 Pariisin-sopimuksen mukaan sen luonnonvarojen hyödyntäminen on sallittua myös kaikille sopimusosapuolille, myös Suomelle. Monilla mailla on Huippuvuorilla tutkimusasema tai muuta tieteellistä toimintaa. Yksin Venäjä, Neuvostoliiton seuraajavaltiona, on louhinut hiiltä vuodesta 1932 alkaen Barentsburg nimisessä venäläisessä kaivoskaupungissa. Kävin paikalla vuonna 1989 ja muistan köyhtyneen neuvostoyhteisön, joka sinnitteli Muurmanskista tuotujen elintarvikkeiden avulla ja nosti palkkansa osin valuutassa ns. kuponkeina. Silloin Arktikugol-firmalla oli toiminnassa myös toinen kaivos nimeltään Pyramiden, joka nyttemmin on suljettu. Huippuvuorten status on selvä, mutta eräiden kysymysten tulkinta on kiisteltyä, kuten kysymys saariryhmän talousvyöhykkeestä.

On aika yllättävää todeta, että Suomella ja Norjalla on monella tapaa enemmän yhteistä suhteessa suureen naapuriin kuin Suomella ja Ruotsilla. Siksi meidän on syytä kiinnittää enemmän huomiota Norjaan.

Mitä Arktikseen ja sen näkymiin tulee, niin Norja on eräs avainvaltioista. Esimerkiksi Hammarfestin kaupunki on hyötynyt erityisesti Snövhit-kaasukentän avaamisesta ja sen satama kilpailee Kirkkoniemen sataman kanssa. Kirkkoniemen toimivuudestaan tunnettu satama on kuitenkin yhä port-of-choice niille, jotka operoivat Barentsin- ja Karanmeren mannerjalustalla. Näin myös ExxonMobile tukeutui Kirkkoniemeen kun se ennen Ukrainan sodan vuoksi päätettyjä sanktioita etsi öljyä Karanmerellä Novaja Zemljan rannikolta. Myös Jamalin niemimaalle rakennettavan suuren LNG-terminaalin ja uuden Sabetan sataman rakennustöiden kannalta Kirkkoniemi on osoittautunut toimivaksi tukikohdaksi. Kontrasti Muurmanskin kaupungin satamaan on suuri. Kuolan vuonossa sijaitsevan Muurmanskin satama luotettavuus kärsii Venäjän Pohjoisen laivaston ajoittain määräämistä liikennerajoituksista.

Arktisten alueiden tulevaisuus voidaan kiteytt√§√§ kahteen merkitt√§v√§√§n tekij√§√§n: Hiilivetyesiintymien hy√∂dynt√§minen ja j√§√§olosuhteiden muuttumisen avaamat liikennen√§kym√§t. Mutta tulevaisuus ei ole viel√§ t√§√§ll√§. √Ėljyn hinta tekee arktisten off-shore ‚Äď esiintymien hy√∂dynt√§misen kannattamattomaksi. My√∂s liikenteen osalta on syyt√§ korostaa, ett√§ Pohjoisen meritien eli Koillisv√§yl√§n nykyisest√§ merenkulusta noin 90 % on Karanmeren purjehdusta eli laivaliikennett√§ Obille ja Jenseille, mm. Dudinkaan, joka on Norilskin kaivosten satama. Sen sijaan laivaliikenne idemm√§ksi tai p√§invastainen liikenne Beringin salmen kautta l√§nteen on viel√§ v√§h√§ist√§. Sill√§ on tulevaisuutta mineraalivarojen ja hiilivetyjen kuljettamisessa, ei kuitenkaan tiukkoihin aikatauluihin sidotulle konttiliikenteelle. J√§√§olosuhteiden helpottamisen my√∂t√§ tilanne kuitenkin muuttuu ja se voi muuttua nopeasti.

Suomen ‚ÄĚp√§√§sy J√§√§merelle‚ÄĚ ja osallistuminen pohjoisten merialueiden taloudelliseen toimintaan edellytt√§√§ infrastruktuurin parantamista, ehk√§ jossakin vaiheessa jopa rautatieyhteytt√§. Arktis kokonaisuudessaan on suurten n√§kymien ja tulevaisuuden aluetta. Yhteisty√∂ Norjan kanssa on Suomelle avainkysymys. +++