Teologinen Aikakauskirja 3/2016

Vesa Hirvonen

Ren√© Nyberg ‚Äď Viimeinen juna Moskovaan, Siltala 2015

Ollessaan vielä kouluiässä suurlähettiläs Réne Nyberg löysi vanhempiensa kirjahyllystä Hitlerin Taisteluni-teoksen. Kirjan nimilehdellä äiti toivottaa isälle mielenkiintoisia lukuhetkiä. Vuosi on 1941. Nybergin tiukattua asiaan selitystä äidiltä kirjan nimilehti katoaa.

Tällä tapauksella Suomen suurlähettiläänä muun muassa Moskovassa toiminut René Nyberg aloittaa teoksensa Viimeinen juna Moskovaan, jossa hän Max Jakobsonin tapaan yhdistää yleistä ja oman suvun historiaa.

Kirjasta käy ilmi, että Nybergin ja Jakobsonin kohtaloilla itse asiassa on useita yhtymäkohtia, ja jossain määrin diplomaatit ilmeisesti tunsivatkin toisensa. Nybergiä ja Jakobsonia yhdistävät samantapaiset vaiheet ulkoasiainhallinnon palveluksessa, mutta myös toisen vanhemman juutalaisuus. Heidän perheensä tekivät kuitenkin koko lailla erilaisen uskonnollisen ratkaisun: Jakobsonin luterilaissyntyinen äiti kääntyi isän uskontoon juutalaisuuteen, Nybergillä taas juutalaissyntyinen äiti kääntyi isän luterilaisuuteen.

René Nybergin äiti Feigo Tokazier (1910-2006) ja liikemies-isä Bruno (1907-1966) avioituivat Helsingissä vuonna 1937. Feigon perhe teki kaikkensa erottaakseen parin. Isä teki tyttärestään perättömän kavallusilmiannon poliisille ja telkesi hänet kotiin. Seuranneessa oikeudenkäynnissä isä tuomittiin vankilaan, mutta ilmeisesti sota säästi hänet edes siltä häpeältä.

Kun Feigo ei taipunut j√§tt√§m√§√§n kristitty√§ miest√§√§n, h√§net kirottiin, is√§ luki h√§nen puolestaan synagogassa kuolinrukouksen (kaddish) ja perhe piti suruajan, aivan kuten ҆olom Aleichemin kuuluisassa Viulunsoittaja katolla -musikaalissa. Ren√© Nyberg vertaa √§itins√§ kohtelua kunniamurhaan. Sovintoa ei my√∂hemmink√§√§n tehty, ja √§iti oli suvulle ilmaa Helsingin kaduilla.

Feigollä säilyi kuitenkin yhteys sukulaisiin Riiassa, ja suvun latvialaisen osan, erityisesti Mascha-serkun, kohtalosta muodostuukin Nybergin kirjan toinen sukuhistoriallinen näkökulma maailmantapahtumiin.

Natsien miehittäessä Latvian kesällä 1941 Feigon serkku Mascha pakeni Riiasta Neuvostoliittoon viimeisellä rajan yli päässeellä junalla. Kirjan nimi viittaa tähän tapahtumaan. Stalinin kyydityksiltä onnettomuudekseen säästynyt muu perhe murhattiin.

Maailmansodan j√§lkeen Mascha ja h√§nen miehens√§ palasivat tyhj√§√§n ja k√∂yh√§√§n Riikaan, jossa he v√§liin saivat ‚ÄĚneuvostotaiteilijoina‚ÄĚ nauttia etuoikeuksia, v√§liin kokea ilmiannettuina ty√∂kieltoa. 1970-luvun alussa Mascha miehineen p√§√§si muuttamaan Israeliin ja edelleen Saksan liittotasavaltaan, jonka pyrkimyksen√§ oli ‚ÄĚhyvitt√§√§ jotakin, jota ei voi hyvitt√§√§‚ÄĚ.

Nyberg laajentaa kuvauksensa sukunsa kohtalosta Ven√§j√§ll√§ yleisemmin juutalaisten kohtaloon Ven√§j√§ll√§ ja Neuvostoliitossa. Valloitettuaan alueita l√§nnest√§ tsaarin Ven√§j√§ hallitsi monimiljoonaista juutalaisv√§est√∂√§, jota sorrettiin monin tavoin. Koulutus oli Ven√§j√§ll√§kin yksi juutalaisten selviytymisen salaisuuksista. Aleksandr SolŇĺenitsynin laatiman laajan juutalaisten historian mukaan juutalaiset kuuluivat ensimm√§isiin, jotka ymm√§rsiv√§t kaikkien, ei ainoastaan eliitin kouluttamisen merkityksen. Suomessakin koko kansan kouluttamisen merkitys on ainakin toistaiseksi ymm√§rretty.

Pogromit ajoivat juutalaisia keisarikunnasta, mutta my√∂s erilaiset hallinnolliset m√§√§r√§ykset, jopa uudistukset koituivat juutalaisten kohtaloksi. Maaorjuuden lakkauttaminen Ven√§j√§ll√§ vuonna 1861 vei juutalaisilta maataloustuotteiden v√§litt√§j√§n teht√§v√§n. Vuonna 1896 s√§√§detty valtion viinamonopoli k√§ynnisti massiivisen maastamuuton. Ep√§pyh√§ allianssi, Ven√§j√§n sis√§ministeri VjatŇ°eslav von Plehwe ja sionistijohtaja Theodor Herzl kannattivat yht√§ innokkaasti juutalaisten l√§ht√∂√§ Ven√§j√§lt√§.

Nyberg toteaa, ett√§ kristinuskoon k√§√§ntyminen oli ven√§j√§njuutalaisille yksi keino p√§√§st√§ juutalaisille asetetuista opiskelu- ja muista rajoituksista, vaikka kovin laajamittaista k√§√§ntyminen ei ollut. SolŇĺenitsynin mukaan helpointa oli k√§√§nty√§ luterilaisuuteen. Runoilija Osip Mandelstam liittyi metodistikirkkoon Suomessa ja p√§√§si sen ansiosta Pietarin yliopistoon.

Sek√§ Ven√§j√§ll√§ ett√§ muualla juutalaisia on syytetty milloin kapitalismista, milloin kommunismista. Kaupank√§ynniss√§ juutalaisilla onkin ollut monina aikoina huomattava asema, esimerkiksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa 35 prosenttia Ven√§j√§n kauppiaista oli juutalaisia. BolŇ°evikeissakin oli tunnetusti huomattava juutalaisedustus. Ven√§j√§n valkoiset v√§ittiv√§tkin, ett√§ neuvostovallan mahdollistivat juutalaiset aivot, latvialaiset pistimet ja ven√§l√§iset h√∂lm√∂t.

Kolmas henkil√∂historiallinen n√§k√∂kulma maailmanhistoriaan avautuu Nybergin itsens√§ kautta. Nuorena diplomaattina h√§n kokee ‚ÄĚNeuvostoliiton brutaalia charmia‚ÄĚ Brezhnevin Neuvostoliitossa ja Suomen ulkoasiainhallinnossa. K√§y ilmi, ett√§ Neuvostoliitossa toimineita suomalaisia diplomaatteja, ainakin Nybergi√§, kiinnostivat muun muassa Suomen luterilaisen kirkon ja Ven√§j√§n ortodoksisen kirkon oppineuvottelut.

Nyberg toteaa, ett√§ neuvottelujen taustalla oli arkkipiispa Martti Simojoen oivallus, ettei Suomen kirkon tule l√§hte√§ Neuvostoliiton viritt√§m√§√§n niin sanottuun kirkkojen rauhantoimintaan, vaan on parempi hakeutua suoraan yhteyteen Ven√§j√§n ortodoksisen kirkon kanssa. Nyberg antaa arkkipiispa Simojoelle puhtaat paperit neuvostoyhteyksist√§ toteamalla, ett√§ ‚ÄĚSimojoen toiminta oli taitavaa sek√§ ulkopoliittisesti p√§tev√§√§ ja viisasta‚ÄĚ.

Nyberg noteeraa my√∂s oppikeskustelujen ‚ÄĚkeskeytyksen‚ÄĚ vuonna 2014. H√§n ei kuitenkaan syyllist√§ siit√§ suomalaisia neuvottelijoita, toisin kuin jopa er√§√§t suomalaispiispat. Oma k√§sitykseni on, ett√§ ev√§√§t p√§√§st√§ antropologiasta yhteisymm√§rrykseen Ven√§j√§n ortodoksisen kirkon kanssa olivat olemattomat. Suomen kirkossa vallitsee yksimielisyys siit√§, ett√§ kaikkien ihmisten ihmisarvo on luovuttamaton. Ven√§j√§n kirkon mukaan taas ihmisarvo on ansaittava, ja ihminen voi tuhota sen synnillisell√§ el√§m√§ll√§√§n (Mikko Heikka: Vapaina ja tasavertaisina 2014, 134). Jos esimerkiksi homoilla ei ven√§l√§isortodoksien mukaan siis ole edes ihmisarvoa, yhteisen n√§kemyksen l√∂yt√§minen Suomen luterilaisten kanssa on mahdotonta.

Sek√§ Ven√§j√§ll√§ ett√§ Suomessa Nyberg tapasi √§itins√§ sukua ja alkoi mietti√§ omaa identiteetti√§√§n. H√§nen perheens√§ ei juuri ollut toteuttanut juutalaista kulttuuria, eik√§ luterilaistakaan, mutta is√§ oli ollut kiinnostunut teosofiasta, ja vanhemmat olivat seurustelleet selv√§n√§kij√§ Aino Kassisen kanssa. Ven√§j√§n vuodet vahvistivat Nybergin omaa kulttuuri-identiteetti√§, jonka h√§n tunnistaa luterilaiseksi. Se on h√§nen mukaansa ‚ÄĚkaukana nykysuomalaisesta diskurssista, jossa kirkosta erotaan jopa mielijohteesta‚ÄĚ.

Ent√§ juutalaisuus? Nyberg kertoo saaneensa usein kuulla juutalaisilta yst√§vilt√§√§n (eik√§ vain heilt√§), ett√§ juutalaisen √§idin lapsi on juutalainen. Siihen h√§n ilmoittaa puolestaan todenneensa: ‚ÄĚNiin, teid√§n lakienne mukaan.‚ÄĚ Muitakin vaihtoehtoja siis olisi, mutta kosmopoliitti Nybergin valinta on suomalainen luterilaisuus.