Nyberg kertoo juutalaisuuden historiasta Baltian maissa, Suomessa ja Neuvostoliitossa muistelemalla kahden tavallisen juutalaisnaisen elämää, joista toinen oli hänen helsinkiläinen äitinsä ja toinen äidin riigalainen serkku Masha. Kertomuksen taustalla ovat 20. vuosisadan hirvittävät tapahtumat. Nybergin äiti Fanni meni vanhempiensa tahdon ja juutalaisen perinteen vastaisesti naimisiin ei-juutalaisen Bruno Nybergin kanssa, ja hänestä tuli saman tien persona non grata. Äidin serkku Masha pakeni saksalaisia Kazakstaniin Alma-Ataan ja eli siellä vaikeissa oloissa. Nyberg ei kysy, miksi kaikki tapahtui juuri näin, vaan hän kertoo perheestään, jonka kohtaloksi tuli kärsiä kaikki 20. vuosisadan julmuudet. Tuloksena on hieno teos ilman ikävää akateemisuutta ja historiallisten analogioiden tuputusta. Nybergin muistelmateos saa lukijan miettimään, mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on täynnä raameja ja rajoituksia ja jossa kansallisuus tai uskonto tarkoittaa samaa kuin huono.
