Wallenbergit ja Suomi

Hannu Rautkallion kirja Pohjoinen liitto, Wallenbergit ja Suomi, 656 s, Otava 2021 on monipuolinen kuvaus puolitoista vuosisataa kestäneestä katkeamattomasta yhteydestä, joka perustui yhteiseen kieleen ja suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan samankaltaisuuteen. Tarinan alku korostaa autonomisen Suomen erikoisasemaa Venäjän keisarikunnassa. Tämä salli finanssiautonomiaa nauttivan suuriruhtinaskunnan liittyä ulkojäsenenä vuonna 1873 perustettuun skandinaaviseen rahaliittoon. Sitä ennen Suomi oli A.O. Wallenbergin avulla ja Venäjän finanssiministeriön hyväksymänä siirtynyt kultakantaan, johon rupla sidottiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Wallenbergin pankki- ja teollisuusdynastian perustaja Andr√© Oscar Wallenbergin (1816-1866) ja t√§m√§n pojan Knut Agathon Wallenbergin (1853-1938) t√§rkein kontakti Suomessa oli senaattori Leo Mechelin (1839-1914). Andr√© Oscarin poika Marcus Wallenberg vanhempi (1864‚Äď1943) oli suvun seuraava johtohahmo, ja h√§nen pojistaan ‚ÄĚvuorineuvos‚ÄĚ Marcus Wallenberg nuoremmasta (1899‚Äď1982) kehittyi suvun t√§rkein kontakti Suomeen sodanaikana ja sen j√§lkeen. K√§ydess√§√§n tervehtim√§ss√§ Suomen Pankin p√§√§johtaja Mauno Koivistoa vuonna 1976, Marcus Wallenberg totesi tavanneensa tasan viisikymment√§ vuotta sitten ensimm√§isen kerran Risto Rydin Suomen Pankissa.

Wallenbergien yhteydet Leo Mechelinist√§ Risto Rytiin, J. K. Paasikiveen ja lopulta Urho Kekkoseen on h√§mm√§stytt√§v√§ tarina. Lis√§ksi tulevat l√§heiset yhteydet ja yst√§vyys Suomen teollisuusjohtajien kanssa. Esimerkkin√§ mainittakoon jatkosodan aikainen ulkoministeri Henrik Ramsay (1861‚Äď1951), joka sodan ja S√∂rn√§isten kuritushuoneen j√§lkeen siirtyi Suomen H√∂yrylaivayhti√∂n, F√ÖA:n p√§√§johtajaksi. H√§n testamenttasi Wallenbergille purjeveneens√§ s/y Reginan, jolla Wallenberg k√§vi 1970-luvulla joka kes√§ Kultarannassa. Kirja k√§sittelee my√∂s yksityiskohtaisesti niit√§ lukuisia sijoituksia Suomessa ja Suomen valtiolle t√§rkeit√§ lainaneuvotteluja, joissa Wallenbergeill√§ oli keskeinen rooli. Dramaattisina esimerkkein√§ Str√∂mberg ‚Äď Asea sek√§ ydinvoimaneuvottelut.

Yhteys Urho Kekkoseen syntyi hitaasti. Aloite oli Marcus Wallenbergin vuonna 1962. Seuraavina vuosina tapaamisia oli vain yksi tai kaksi, kunnes 1970-luvulla samanikäisten miesten välille kehittyi syvä ja luottamuksellinen yhteys, joka johti intensiiviseen kanssakäymiseen. Kekonen sairastui syyskuussa 1981 ja Wallenberg menehtyi vuotta myöhemmin, johon Rautkallion kirja päättyy.

Kirjan ansioita on nimenomaan Suomen ja Ruotsin yhteyksien tarkastelu Wallenbergien arkiston kautta. Esimerkiksi Marcus Wallenbergin päiväkirjamerkinnät ovat kirjan perusteella valaisevia ja yksityiskohtaisia, joita Rautakallio vertaa muun muassa Kekkosen vastaaviin päiväkirjamerkintöihin.