Kommentteja kirjan julkistamistilaisuudessa
19.10.2020
Otava
Tarkastelen kirjan Venäjä-aihetta kolmesta näkökohdasta:
- Neuvostoliiton romahtaminen
- Viron jälleen itsenäistyminen
- Yya-sopimuksen saattohoito
1. Neuvostoliiton romahtaminen ja katoaminen kartalta oli varsinainen Musta joutsen. Esko lainaa kirjassaan Jegor Gaidaria, Jeltsinin ensimmäistä pääministeriä ja Venäjän talousuudistusten aivoja. Gaidarin mukaan neuvostovalta romahti, kun se ei enää ollut valmis käyttämään väkivaltaa omaa väestöä kohtaan. Valheelle ja väkivallalle perustunut järjestelmä oli tullut tiensä päähän.
Romahdus oli täydellinen ja raju. Moskova menetti sekä Stalinin luoman ulkoisen imperiumin että vuosisatojen aikana kasvaneen sisäisen imperiumin. Venäjä supistui Pietaria edeltäneen ajan kokoon.
Ns. nuorisopolitiikan neuvostosuhteet olivat Suomen puolueiden nousevien kykyjen koulutuskenttä. Siinä kaksikymppiset joutuivat puolustamaan Suomen ulkopolitiikkaa kovaksikeitettyjen ammattimiesten eli komsomollien kanssa. Janajev, joka maistissa ja tärisevin käsin johti vallankaappareita eli putšisteja, oli mies, johon Esko oli törmännyt Komsomolin korkeana pomona. Janajev väistyi tältä paikalta, kun hänestä tuli isoisä. Eli eivät nuoret suomalaiset poliitikot olleet niin kokemattomia naapurin käsittelyssä, kuin heidän ikänsä sai olettamaan
Esko kuvaa miten Suomen poliittinen johto, Tasavallan presidentti ja hallitus, pääsi jyvälle siitä, mitä Moskovassa tapahtui elokuussa 1991. Tässä Esko nosta mielestäni oikein suurlähettiläs Heikki Talvitien raportoinnin, joka Eskon sanoin tajusi mitä kello oli lyönyt. Baltian maiden tie vapauteen oli auennut. Päätös solmia diplomaattisuhteet Baltian maihin välittömästi, eikä odottaa tilanteen kehittymistä, merkitsi sitä, että Suomi tunnusti todellisen vallan vaihtumisen Moskovassa. Tapa, jolla päätös Suomen hallituksessa tehtiin, nosti pääministerin ja presidentin yhteistyön uuteen vaiheeseen.
2. Diplomaattisuhteiden palauttamisella erityisesti Viroon on silläkin oma taustahistoriansa. Esko korostaa mielestäni pitävästi, että Urho Kekkosen matka Viroon ja Tarttoon 1964 ei merkinnyt maan Neuvostoliittoon liittämisen tunnustamista, vaikka Kekkosta syytetiin nimenomaa tästä Suomen lehdissä. Matka oli epävirallinen ja tapahtui paluumatkalla Puolaan suuntautuneelta valtiovierailulta. Tosin Nikita Hruštšov, jolla talvella 1964 oli enää puoli vuotta aikaa puoluejohtajana, soitti Kekkoselle tämän laskeuduttua Tallinnaan ja toivotti hänet tervetulleeksi Neuvosto-Viroon.
Kekkosen matka oli historiallinen ja sen yksityiskohdat esimerkki politiikan tekemisestä, ja tässä tapauksessa erityisesti ulkopolitiikan tekemisestä. Hän yllätti neuvostoisäntänsä, joiden joukossa oli runsaasti viron kieltä taitamattomia, puhumalla Tarton yliopistossa viroa.
Eskon kirja tuo virolaisesta muistelmakirjallisuudesta löytynyttä uutta tietoa matkaan. Kekkosen Vironmatkaa seurasi vuotta myöhemmin Helsingin ja Tallinnan välisen laivaliikenteen avaaminen, ja loppu on historiaa.
3. Myös yya-sopimuksen kumoamisella oli taustahistoriansa. Syyskuussa 1990 Presidentti Koivisto totesi valtioneuvostossa, että yya-sopimuksen viittaukset Saksaan ovat menettäneet merkityksensä. Tämä tapahtui osana ns. operaatio Paxia, jossa Suomi irtisanoi yksipuolisesti Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen Suomelle asettamat sotilaalliset rajoitukset.
Suomella oli syksyllä 1990 kiire, sillä yhdistynyt Saksa saavutti lokakuun alussa täyden suvereniteetin. Ellei Suomi olisi toiminut niin kuin se toimi, olisi suvereniteetti palautettu Saksalle, mutta Pariisin rauhansopimuksen määräykset olisivat vielä rajoittaneet Suomen täysivaltaisuutta.
Sen enempää Koivisto kuin ulkoministeriö eivät tässä vaiheessa suunnitelleet yya-sopimuksen kumoamista. Ainoa henkilö, joka oivalsi operaatio Paxin yya-sopimuksen kumoamisen ensiaskeleeksi oli ruotsalainen diplomaatti ja historioitsija Krister Wahlbäck. Hän tuli työhuoneeseeni Merikasarmilla ja totesi – ni har vidrört FSB pakten – olette kajonneet yya-sopimukseen! Krister oli oikeassa, mutta se ei ollut meidän motivaatiomme syksyllä 1990.
Kristerin kirja Jättiläisen henkäys Ruotsin ja Suomen suhteista on lopultakin tänä syksynä julkaistu suomeksi – suosittelen.
Kun Neuvostoliito lakkasi olemasta tilanne muuttui. Esko noteeraa mielenkiintoisesti, että kun Helsingin Sanomien toimittaja elokuun lopussa 1991 tiedusteli Koivistolta tarpeesta arvioida yya-sopimusta, Koivisto vastasi yksisanaisesti – ei. Esko kysyy, oliko hän siinä vaiheessa todella tuota mieltä?
