Hiski Haukkalan Karsastava katse

Hiski Haukkala

21.9.2020

Hiski Haukkala: Suuren pelin paluu; Suomen turvallisuus kriisien maailmassa, Otava 2020

Hiski Haukkalan kirja on saanut paljon julkisuutta ja sitä on syystäkin kehuttu. Kirja on hieno kokonaisuus Suomesta ja ympäröivästä maailmasta. Se on myös sujuvasti kirjoitettu, paikoin riemastuttavan leikkisään tyyliin.

Tosiasioiden tunnIstaminen, eik√§ pelk√§√§ niiden tunnUstaminen, on mainio kiteytys ja ohjenuora. Hiskin kaipaama ‚ÄĚkarsastava katse‚ÄĚ, jossa toinen silm√§ katsoo eteen- ja toinen taaksep√§in, on sekin hyv√§ neuvo.

Sen sijaan kirjan historiallinen johdanto ja Venäjän sisäisen kehityksen arviointi jättävät toivomisen varaa. Kirja ainoa selkeä puute on ydinaseiden siivuttaminen pelkällä yleisellä maininnalla niiden tuhoisuudesta.

On helppo yhty√§ kirjoittajan perusteeseihin Suomen turvallisuudesta. Ne ovat kirjan vankinta pohdintaa. Samoin Suomen ‚ÄĚehdollinen my√∂ntyminen‚ÄĚ vastustettaessa neuvostovy√∂rytyst√§, on osuva kuvaus BreŇĺnevin aikaisen Moskovan kohtaamisesta ‚Äď ‚ÄĚkyll√§, mutta‚Ķ‚ÄĚ.

Hiski Haukkalan järkeily kalkyylistä, jolla Venäjä Suomen suunnalla toimii, on pätevä ja selkokielinen. Tosin hän on myös oikeassa, että Venäjä on omalla aggressiivisella toiminnallaan luonut sen Naton, jota se sanoo nyt pelkäävänsä.

Hiski Haukkalan pohdinta ‚ÄĚratkaisijoiden‚ÄĚ koulukunnista on osuva. Er√§√§t n√§kev√§t ratkaisuna liittymisen Natoon, toiset taas luopumisen Nato-optiosta. Itse kutsuisin n√§it√§ ‚ÄĚratkaisijoita‚ÄĚ insin√∂√∂reiksi, jotka kuvittelevat, ett√§ ongelma kuin ongelma voidaan teknisesti ratkaista. Mutta arvaamattoman naapurin Ven√§j√§n muodostama ongelma on dilemma, jota ei voi ratkaista. Se voidaan vain koettaa hallita. T√§m√§ oli Ulkoministeri√∂n vuonna 2016 asettaman kansainv√§lisen Nato-selvitysryhm√§n t√§rkein johtop√§√§t√∂s.

Hiskin oivallus nostaa Sprengtporten ‚ÄĚensimm√§iseksi suomalaiseksi kansainv√§lisen politiikan analyytikoksi‚ÄĚ on n√§pp√§r√§, mutta kirjan kokonaisuuden kannalta tarpeeton. Se h√§m√§rt√§√§ tarinaa siit√§, miksi ‚ÄĚSuomen vuosisadaksi‚ÄĚ Ruotsin historiassa kutsuttua 1700-luku p√§√§ttyi niin kuin se p√§√§ttyi. Kustaan sota 1788‚Äď90 osoitti ven√§l√§isille, ett√§ Ruotsi kykenee uhkaamaan Pietarin turvallisuutta. Katariinan t√§rkein neuvonantaja ruhtinas Potjomkin totesi sodan j√§lkeen Ruotsin Pietarin-l√§hettil√§√§lle kreivi Stedingkille, ett√§ ainoa tapa ratkaista Suomen kysymys on ‚ÄĚ√Ėdel√§gga Finland, bortf√∂ra befolkningen och tvinga den att bos√§tta sig i glesbefolkade delar av Ryssland.‚ÄĚ Kuten tied√§mme ei Aleksanteri turvautunut Iivana Julman (ja Stalinin) menetelmiin. Sen sijaan h√§n tyytyi mongoleilta omaksuttuun ep√§suoraan hallintoon. T√§ss√§ Sprengtportenia t√§rke√§mpi neuvonantaja oli vanha kustavilainen Armfelt.

Suomen menett√§minen oli Ruotsille traumaattinen kokemus ja huomattavasti pitk√§kestoisempi vamma kuin Ruotsin ja Norjan unionin purkautuminen 1905. Ruotsin revansismi olisi er√§s perustavaa laatua oleva syy, joka vierotti Norjan Ruotsista. Revanssi, eli Suomen valtaaminen takaisin, oli Ruotsin tavoite tai pikemminkin haave aina Karl Johanin pojan Oskar I:n ajoista saakka. Norjalaiset sen sijan katsoivat mieluummin l√§nteen. Vasta sosialidemokraattien nousu valtaan poisti revanssin ruotsalaisten mielest√§, kuten talvisota osoitti. Se kanonisoi lopullisesti Karl Johanin vuoden 1812 politiikan. Max Jakobsonin sanoin ‚ÄĚehrensv√§rdit olivat menett√§neet valtansa erlandereille‚ÄĚ.

Mit√§ tule Ven√§j√§-analyysiin, niin Hiski Haukkalan tuomio neuvostoj√§rjestelm√§lle on syyt√§ pit√§√§ mieless√§: ‚ÄĚNeuvostoliiton taloudellinen ja poliittinen j√§rjestelm√§ oli tyystin elinkelvoton‚ÄĚ. Ero nykyp√§iv√§√§n on merkitt√§v√§. Putinilla on yli 500 miljardin dollarin sotakassa, kun GorbatŇ°ovin kirstu oli tyhj√§. Mutta, muuten kysymys, onko nykyj√§rjestelm√§ elinkelpoinen, on syyt√§ esitt√§√§.

Yhdyn Hiskin arvoon siit√§, ett√§ Fiona Hillin kirja ‚ÄĚMr. Putin, Operative in the Kremlin‚ÄĚ on paras laatuaan. Mutta kun lukee Catherine Beltonin viime kev√§√§n√§ ilmestyneen ‚ÄĚPutin‚Äôs People, How the KGB Took Back Russia and then Took on the West‚ÄĚ, asiat kirkastuvat. Pohdin itse Patriarkoissa ja oligarkeissa omistamisen oikeutusta ja puuttuvaa oikeusvarmuutta. Beltonin mukaan oligarkkiprivatisointi yll√§tti FSB:n ja vei silt√§ talousel√§m√§n ja siten rahavirtojen hallinnan. Hodorkovskin pid√§tt√§minen ja Jukosin takavarikko 2003 oli ratkaiseva askel, jolla silovikit palauttivat kontrollin. Valtio-oligarkkien ja kaverioligarkkien nousu merkitsi paluuta valtiokapitalismiin.

Muistan elävästi syksyn 2008, jolloin olin juuri aloittanut East Officen toimitusjohtajana. Söin lounasta erään oligarkin finanssijohtajan kanssa. Hänen kätensä vapisivat, sillä hän oli valvonut kolme vuorokautta putkeen. Lopulta Putinin peukalo kääntyi ylöspäin ja oligarkki sai miljardinsa, joita ilman hän olisi joutunut suoritustilaan.

Kontrollin varmistaminen kuvaa Putinin Venäjää, mutta se on myös sen suuri heikkous. Oikeusvarmuuden puuttuminen sekä kasvava mielivalta jäytävät paitsi taloutta myös yhteiskuntaa ja lisäävät näköalattomuutta.

***

Mit√§ tulee ydinaseisiin, niin ainoa poliittisesti uusi asia on Ven√§j√§ll√§ yleistynyt l√∂ys√§ puhuminen ydinaseista. Kuten Hiski Haukkala Kekkosta lainaten toteaa ‚ÄĚsanat ovat tekoja‚ÄĚ. N√§in on erityisesti ydinaseiden suhteen. Mutta onko niiden k√§ytt√∂kelpoisuus lis√§√§ntynyt? Ep√§ilen, mutta aseteknologinen ep√§varmuus sen sijaan on. Siksi Ven√§j√§n huoli l√§hialueestaan kohdistuu Muurmannin rannikolle, jonne valtaosa sen toisen iskun kyky√§ on ryhmitetty. Huoli Pietari-Leningradin turvallisuudesta on menneisyytt√§. My√∂sk√§√§n It√§meri ei ole Ven√§j√§n strategisen aseman kannalta verrattavissa haavoittuvuuteen pohjoisessa. Katse kohdistuu nyt Norjaan, ei Suomeen.