René Nyberg
Kenelle kellot soivat?
Putin on 71 ja ollut vallassa 23 vuotta, kauemmin kuin Brežnev 18 vuotta, mutta lyhyemmän ajan kuin Stalin 29 vuotta.
Putin muistuttaa Nikolai I (1825–55), joka loi modernin salaisen poliisin alkumuodon. Veljensä Aleksanteri I seurajana hän suuntautui Eurooppaan, mutta pettyi ja kuoli katkeroituneena Krimin sodan kestäessä. Putin on vaarassa jäädä historiaan Venäjän hallitsijana, joka menettää valtakuntansa kuten Nikolai II ja Gorbatšov.
Kenen esimerkkiin Putin nojautui aloittaessaan sodan Ukrainaa vastaan? – Brežnevin. Ei sairaaseen sopertelevan Pärssiseen, vaan Brežneviin, joka päätti, että Tshekkoslovakian kapina on kukistettava. Siksi Prahan kevät murskattiin elokuussa 1968. Käsky oli selvä – maahanlasku Prahan lentokentälle, johdon vangitseminen ja lennättäminen Moskovaan. Lopputyö jäi panssarikolonnille.
Putinin toimi samoin. Kun Ukraina ei alistunut, se piti murskata. Maahanlasku Kiovan Hostomelin kentälle sekä Ukrainan johdon eliminointi ja lopputyö panssarikolonnille.
Brežnevin ei Prahassa tarvinnut varautua pitkään sotaan, eikä Putin uskonut pitkään sotaan Kiovassa. Siksi Putin on hävinnyt aloittamansa sodan, joka on jatkunut jo 20 kuukautta. Venäjällä ei ole asevoimia, joita Putinin politiikkaa edellyttää. Zelenskin päättäväisyys ja henkilökohtainen rohkeus – ”I need ammunition, not a ride” symboloi vastarintaa, joka pysäytti Venäjän armeijan.
Mitä Venäjän tappio tai Ukrainan voitto merkitsee, selviää aikanaan. Sota on Ukrainalle eksistentiaalinen, mutta se ei ole sitä Venäjälle. Kun sen aika tulee, valta vaihtuu Venäjällä, sillä sota on Putinille eksistentiaalinen.
Putin ei ole uusi Stalin (tai Anwar Sadat), sillä hän ei tiedä koska lopettaa. Hyökkäys Ukrainaan muistuttaa talvisotaa, sillä kukaan lännessä ei uskonut, että Suomi kykenisi puolustautuman puna-armeijaa vastaan. Mutta kun Stalinille selvisi, että talvisota voi laajeta ja uhata Bakun öljykenttiä, hän lopetti sodan. Samoin Stalin lopetti Berliinin saarron 1949 kun Yhdysvaltain ja Britannian ilmavoimat olivat murtaneet sen. Myös Hruštšov perääntyi hävittyään taistelun Länsi-Berliinistä sekä uhkapelin Kuubassa.
Putin on Ukrainan kansakunnan kummisetä. Putinin henkilökohtaisesti kokemat nöyryytykset Ukrainassa – oranssivallankumous 2004 sekä Euromaidan 2014 muuttivat Ukrainan suhteen Venäjään pysyvästi. Kieli ei enää ole ratkaiseva tekijä.
Juutalainen vitsi Odessasta: Kaksi juutalaista keskustelee jiddišiksi. Paikalle tulle kolmas, joka ihmettelee, että miksi ihmeessä te puhutte jiddišiä? Johon miehet toteavat, että jos me puhisimme venäjää, Putinin tulisi ja vapauttaisi meidät.
Krimin valtaaminen onnistui, mutta yritys eristää Ukraina merestä epäonnistui. Putinin tavoite oli paloitella Ukraina, vallata itä- ja etelä-Ukraina sekä tarjota Länsi-Ukrainaa Puolalle. Siinä olisi myös Moldovan kysymys ratkaistu. Venäjä kykeni loppujen lopuksi pitämään hallussaan vain Donbasin itäosan.
Harold Macmillanin vastasi kysymykseen, mikä järkyttää politiikkaa – events, my dear boy, events. Yllättävät tapahtumat vaikuttavat ratkaisevasti suhtautumiseen Ukrainan sotaan.
- Venäjän ”pienet vihreät miehet” (Вежливые люди) Krimillä loivat uuden uhkakuvan Venäjän naapurimaille.
- Malesialaiskoneen alas ampuminen kesällä 2014 järkytti koko läntistä maailmaa ja johti yritykseen ratkaista Donbasin sota ns. Normandian formaatissa Venäjä-Ukraina-Saksa-Ranska.
- Butšan verilöyly maaliskuussa 2022 antoi kasvot Venäjän asevoimien raakalaisuudelle. Ukrainan sota ei ole sisällissota mutta se on veljessota – Kain ja Abel — julma ja armoton. Viha ja katkeruus, jota se synnyttää myrkyttää suhteet vuosikymmeniksi.
- Kun Xi totesi Putinille 2022, ettei ydinaseilla uhkaaminen ole hyväksyttävää, hän vei Venäjältä erään eskalaatiokeinon eli ydinaseilla uhkaamisen, mikä ei ole sama asia kuin niiden käyttö. Ydinaseet ovat käyttökelvottomia Ukrainassa, eikä Putinilla ole punaista nappia yöpöydällään.
- Gazan sota siirtää huomiota Ukrainasta Lähi-Itään, mutta hämmentää tilannetta myös Venäjällä
- Prigožinin kapina ja Dagestanin pogromit. Molemmissa tapauksissa valta lamaantui. Voimaväki jäi odottamaan lopputulosta ja/tai ohjeita.
Ukrainan vastahyökkäys näyttää juuttuneen, sillä Ukrainan armeija ei ole kyennyt läpimurtoon. Toisaalta Venäjän suurhyökkäys Avdijivkassa on epäonnistunut. Mutta Ukraina, jolla ei ole omaa laivastoa, on lamaannuttanut Venäjän Mustanmeren laivaston ja vienyt sodan Venäjän maaperälle.
Venäjän armeija käy sotaa kuin Puna-armeija, tappiosta piittaamatta, kuten taistelu Avdijivkassa taas osoitti. Jokainen venäläinen tuntee marsalkka Georgi Žukovin toteamuksen, kun hänen armotonta sodankäyntiään arvosteltiin – ”Akat synnyttävät uusia” (Бабы новых нарожают). Mutta Putinilla ei ole Stalinin siperialaisdivisioonia.
Putinin valtaa eivät uhkaa mielenosoitukset, väestö ei tule kerääntyminen punaiselle torille ja vaatimaan Tsaarin päätä. Venäjän yhteiskunta on hämmästyttävän resilientti. Toisin kuin 1917 tai 1991 Venäjällä on ruokaa, sillä maa on markkinatalous, jossa kysyntä ja tarjonta toimii. Mutta Venäjä on sotataloudessa ja venäläiset köyhtyvät. Silti yhteiskunta ei ole ajautunut kaaokseen, vaikka sodan loppulasku tulee olemaan kova. Pelko yleisestä liikekannallepanosta hermostuttaa.
Mikään ei viittaa siihen, että Putin turvautuisi yleiseen liikekannallepanoon. Meneillään on monivaiheinen peitelty mobilisaatio. Innovatiivista mutta samalla julmaa on Putinin hallinnon kehittämä ”ruumisarkkutalous” (Гробовая экономика) eli Venäjän köyhimpien alueiden Pohjois-Kaukasian ja Itä-Siperian miesten houkuttelu värväyssopimuksilla, joissa palkka on hyvä ja erityisesti korvaus haavoittumisesta ja kaatumisesta huomattava. Tämä on kuulemma johtanut näillä alueilla avioliittojen lisääntymiseen ja autokaupan elpymiseen. Kyyninen värväys toimii, eikä Putinin hallinnon tarvitse häiritä pääkaupunkien ja vauraamman Venäjän asukkaiden mielenrauhaa. Vastaavasti myös yli miljoonaan nousevaa keskiaasialaista vierastyövoimaa rekrytoidaan kovaotteisesti, varsinkin, jos he ovat saaneet Venäjän passin.
Putin toive, että länsi kyllästyy ja apu Ukrainalle loppuu, tuskin toteutuu, vaikka pitkittynyt sota koettelee Ukrainaa. Päätös tarjota Ukrainalle tie EU-jäsenyyteen muuttaa koko Euroopan. Ukrainan jälleenrakentamisesta tulee biljoonan euron ohjelma, uusi Marshall-apu.
Voiko Ukrainasta sodan päätyttyä tulla Naton jäsen? Henry Kissingerin sanoin Ukraina tulee ottaa Natoon kahdesta syystä – to restrain and protect. Tämä oli Ruotsin motiivi, kun se 1940 esitti unionia Suomen kanssa. – Restrain eli estää Suomen revanssi, protect – estää Neuvostoliittoa uudistamasta hyökkäystään.
Sota ratkeaa taistelukentällä, ei välttämättä läpimurtoihin, vaan tilanteeseen, jossa Venäjän rintamakomentajat ja voimaväki toteavat, että sota on saatava loppumaan. Venäjän eliitin huoli tulevaisuudesta ja valtavista omaisuuksistaan kasvaa mitä kauemmin sota kestää. Kenelle Kremlin kellot silloin soivat?
Prigožinin kapina ja Dagestanin pogromit kertovat, että Putinin järjestelmä on hauras. Kuin loppu tulee, tulee se yllättäen ja äkkiä.