Lähettiläämme Moskovassa muistelee uskomattomia – viikon kirja tarjoaa ”silmiä avaavaa luettavaa” itänaapuristamme

Patriarkat, oligarkit ja muut mahtimiehet ovat René Nybergin tähtäimessä.

ENTINEN suurlähettiläs René Nyberg (s. 1946) on elävä esimerkki siitä, että oppii yhtä ja toista, kun seuraa tiiviisti Neuvostoliiton ja Venäjän asioita viisi vuosikymmentä. Tuore muistelmateos Patriarkkoja ja oligarkkeja (Siltala) on hieno todistuskappale siitä.

Diplomatia ja Venäjä valikoituivat Nybergin kohtaloksi jo 1970-luvun alussa. Ensin virkamiesharjoittelija passitettiin Moskovaan. Siellä suurlähettiläs, ulkopoliittisesti varovainen Jaakko Hallama piti nuorukaista ”aivan sietämättömän kurittomana”, joten hänet siirrettiin varakonsuliksi ”maailman suurimpaan provinssikaupunkiin” Leningradiin.

”TYYLIKKÄÄSTI kirjoitetun teoksen tulenaroin, painavin osuus käsittelee 1990-luvun ja 2000-luvun alun Venäjää – ja Suomea”, Aleksi Mainio luonnehtii kirjan kritiikissä (HS 24.8. 2019).

”Nyberg luo kuvan aikakaudesta, joka kuulostaa vuonna 2019 uskomattomalta. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että Venäjällä tapahtui nopeasti valtavia mullistuksia, sellaisia, joiden kanssa eletään edelleen”, Mainio kirjoittaa.

Neuvostoimperiumin romahtaminen oli aloittanut omaisuuden uusjaon. Nybergin todistuksen mukaan verisen kamppailun voittajia olivat 1990-luvun ovelimmat ja häikäilemättömimmät oligarkit, joiden edessä Venäjän federaatio oli polvillaan.

TOISIN kuin usein väitettiin Nybergin näkemyksen mukaan ortodoksisen kirkon rooli oli sosialistisessa maassa merkittävä.

”KGB piti pappeja otteessaan ja käytti heitä jopa salaisiin operaatioihin, muttei saanut kirkkoa koskaan täysin hallintaansa”, Mainio kuvailee Nybergin sanomaa. ”Ortodoksinen kirkko kätki sisälleen vastavoiman, joka haastoi Neuvostoliiton legitimiteetin pelkällä olemassaolollaan.”

Kun patriarkka vihittiin virkaan, hän sananmukaisesti ”nousi valtaistuimelle”.

MOSKOVAN-suurlähettiläänä Nyberg aloitti vuonna 2000. Metropolin valot häikäisivät.

”Poliittinen järjestelmä haki uutta tasapainoa”, Mainio kirjoittaa. ”Selvää oli, että presidentti Vladimir Putin oli jo aloittanut imperiumin vastaiskun, mutta sen laajuus ja onnistuminen olivat vielä arvoituksia.”

Aleksi Mainio tiivistää: ”Silmiä avaavaa luettavaa.”