Tammisunnuntaista Tammisunnuntaihin

Tammisunnuntai - René Nyberg

René Nyberg (keskellä) piti juhlapuheen Tammisunnuntain killan perinteikkäässä tapahtumassa.

Kuva: Jaana Kautto

Tammisunnuntain juhlaillallinen
Jyväskylä 25. tammikuuta 2020

Arvoisat juhlavieraat

Kiitän kunniasta saada tervehtiä Tammisunnuntain juhlaillallisen osanottajia.
Teen sen erityisen mieluisasti myös sen takia, että vuonna 1907 syntynyt isäni
oli 11-vuotiaana lähettipoikana Vapaussodan nuorin veteraani. Tästä
muistona minulla on Kustaa Mannerheimin allekirjoittama Vapaussodan
muistomitalin kunniakirja isälleni Bruno Nybergille.

Tammisunnuntai 102 vuotta sitten on Suomen historian merkkipäiviä. Sadan
vuoden perspektiivi on vahvistanut, ettei Suomella ollut muuta vaihtoehtoa
kuin irrottautuminen Venäjästä ja itsenäisyys.

80 vuotta sitten syksyllä 1939 Suomella ei ollut kuin huonoja tai vielä
huonompia vaihtoehtoja, kuten Mauno Koivisto asian viisasti kiteytti: Mutta
vuonna 1918 varmistettu itsenäisyys säilyi.

Talvisota on yhä Suomen ja Venäjän suhteiden perusta.

Näillä sanoilla kohotan maljan Isänmaalle

René Nyberg

Tammisunnuntai

Tammisunnuntain Kilta

Kansalaisjuhla

Keskisuomalalainen, julkaistu 26. tammikuuta 2020

‚ÄĚTammisunnuntailla‚ÄĚ on vahva historiallinen kaiku. Kenraali Mannerheim k√§ski sunnuntaina tammikuun 28. p√§iv√§n√§ 1918 suojeluskunnat riisumaan ven√§l√§iset varuskunnat aseista Pohjanmaalla. Alkoi vapaussota. Samana p√§iv√§n√§ punakaartit nousivat kapinaan ja valtasivat Helsingin. Alkoi sis√§llissota, jonka ratkaisutaistelu k√§ytiin Tampereella ja loppun√§yt√∂s Viipurissa. Sota oli raju, mutta Saksan It√§meren divisioonan maihinnousu lyhensi sit√§ ja s√§√§sti Helsingin tuhoilta. Sota kesti k√§yt√§nn√∂ss√§ vain kolme kuukautta, mutta sen seuraukset olivat mittavat.

Aika on tehnyt tehtävänsä. Venäjän viimeisin vallankumous elokuussa 1991 siirsi seitsemän vuosikymmenen jälkeen bolsevikit ja heidän epäonnistuneet yhteiskunnalliset kokeilunsa lopullisesti historiaan. Kolme vuosikymmentä myöhemmin sadan vuoden perspektiivi tarjoaa tilaisuuden tarkastella vallankumousvuoden 1917, sisällissotavuoden 1918 ja tasavaltalaisen hallitusmuodon hyväksymisvuoden 1919 tapahtumia. Nyt alkavana vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Tarton rauhansopimuksesta sekä kahdeksankymmentä vuotta talvisodan päättymisestä. Vaikka Suomi irtaantui nopeasti ja fyysisesti pienin vaurioin Venäjän vallankumouksen kaaoksesta, Suomen sisällissodan jälkiselvittelyjen trauma on yhä kanssamme.

Suomi ei ole ainoa maa, joka kantaa historiansa traumaa. On oikeastaan vaikea l√∂yt√§√§ maata ilman traumaa. Saksan trauma on holokausti, Ven√§j√§n talonpoikaiston tuhoaminen, Ranskan kollaboraatio ja Yhdysvaltain orjuus sek√§ intiaaniv√§est√∂n tuhoaminen. Suomen kyky√§ kohdata oma menneisyys kuvaa pyrkimys selvitt√§√§ tapahtunut historian tutkimuksen keinoin. T√§m√§ koskee my√∂s vuoden 1918 ‚ÄĚp√§√§ttym√§t√∂nt√§ sotaa‚ÄĚ lainatakseni Esko Salmisen m√§√§ritelm√§√§.

Hy√∂kk√§ys Pietariin kes√§ll√§ 1919 oli Ven√§j√§n sis√§llissodan k√§√§nnekohta. Suomi oli ymp√§rysvalloista riippuvainen, ja Timo Vihavainen lienee oikeassa, ett√§ mik√§li Britannia olisi painostanut Suomea, Mannerheimin johtama Suomen armeija olisi todenn√§k√∂isesti l√§htenyt mukaan. Maailmanhistoria olisi ehk√§ kirjoitettu uusiksi, mutta sotaretkest√§ olisi tullut Suomen sis√§llissodan jatko. Trotskin johtamien puolustajien joukoissa olivat my√∂s Pietarin sotakouluja k√§yneet suomalaiset punakaartilaiset. Ven√§j√§lle paenneen O.V. Kuusinen mukaan punaiset olivat sis√§llissodassa kainostelleet v√§kivallan k√§ytt√§mist√§. Pietarin valtauksesta olisi tullut katkera ja verinen. Kaksikymment√§ vuotta my√∂hemmin Stalinin terrori tuhosi suomalaiset punapakolaiset. T√§m√§n Kuusinen havaitsi viimeist√§√§n 1937 ja lopullisesti koko totaalisuuden, kun ‚ÄĚSuomen kansanarmeijaa‚ÄĚ yritettiin koota loppusyksyst√§ 1939 taistelemaan ‚ÄĚvalkosuomalaisia‚ÄĚ vastaan.

***

Kenraali Mannerheimin tie entisestä tsaarin kenraalista ja valkoisesta kenraalista Suomen Marsalkaksi muistuttaa historiallisesti Napoleonin entisen marsalkan Jean-Baptiste Bernadotten kasvamista kuningas Kaarle XIV Juhanaksi. Bolsevikkien kukistaminen ja Pietarin valtaaminen oli valkoiselle kenraali Mannerheimille tavoiteltavaa. Marsalkka Bernadotten kunnianhimo oli nousta Ranskan, ei Ruotsin valtaistuimelle. Mutta Ruotsi-Norjan kuninkaana, joka ei koskaan oppinut ruotsia, hän loi Ruotsin ulkopolitiikan perustan, joka kantaa yhä.

Talvisodan j√§lkeen ylip√§√§llikk√∂ k√§ski piispainkokouksen suosituksesta, ett√§ armeijan lippujuhlan, vapaussodan p√§√§ttymisen p√§iv√§n 16. toukokuuta sijasta toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietett√§v√§ ‚ÄĚp√§√§ttyneess√§ sodassa kaatuneiden sankarivainajien sek√§ my√∂s kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkens√§ uhranneitten yhteisen√§ uskonnollisena muistop√§iv√§n√§‚ÄĚ. My√∂s valkoisen armeijan tunnus, paraatipuvun oikean hihan valkoinen k√§sivarsinauha poistettiin. Symbolisuudessaan verrattava tapahtuma oli talvisodan viel√§ kest√§ess√§ solmittu ns. Tammikuun kihlaus, jossa Suomen ty√∂nantajain keskusliitto tunnusti ammattiliitot ja keskusj√§rjest√∂ SAK:n neuvotteluosapuoliksi ty√∂markkinoita koskevissa kysymyksiss√§.

Marski ei kesällä 1941 suostunut aktiivisesti osallistumaan Leningradin piiritykseen. Stalinin elämänkerran kirjoittajan Stephen Kotkinin sanoin Mannerheim oli niitä harvoja jotka ymmärsivät puna-armeijan määrätietoisen taistelukoneiston brutaalin voiman.

***

Puna-armeijan hy√∂k√§tess√§ marraskuun viimeisen√§ p√§iv√§n√§ 1939, Suomi oli ainoa ensimm√§isen maailmansodan j√§lkeen itsen√§istynyt valtio, joka oli yh√§ parlamentaarinen demokratia ja oikeusvaltio. Puola ja Liettua olivat p√§√§tyneet ns. vahvojen johtajien autoritaarisiksi valtioiksi jo 1920-luvun puoliv√§liss√§. Viro ja Latvia seurasivat per√§ss√§ kymmenen vuotta my√∂hemmin. Tshekkoslovakia nujerrettiin M√ľncheniss√§ 1938, ja Saksa paloitteli sen lopullisesti maaliskuussa 1939.

Vanhemmat valtiot Unkari, Romania ja Bulgaria eivät koskaan olleet parlamentaarisia demokratioita ja oikeusvaltioita. Oikeusvaltioperinteen heikkous tai sen puuttuminen hiertää yhä itäeurooppalaisia jäsenvaltioita Euroopan unionissa.

Suomi oli Stalinille ‚ÄĚrajamaa‚ÄĚ (limitrof) muiden ensimm√§isen maailmansodan j√§lkeen syntyneiden valtioiden tavoin. Molotoville Puola oli Versailles‚Äôn √§p√§r√§, joka sadan vuoden j√§lkeen oli ilmestynyt Ven√§j√§n (Neuvostoliiton) ja Saksan v√§liin. Suomesta tuli Stalinin silmiss√§ subjekti vasta talvisodan seurauksena.

Autoritaariselle valtiolle on ominainen ep√§luottamus, jopa pelko omaa kansaa kohtaan. Valta keskittyy Johtajalle, joka lupaa j√§rjestyst√§ ja kansallista kunniaa, mutta kun tilanteet muuttuvat, johtaja ei voi olla varma v√§est√∂n tuesta. Sodan uhatessa Baltian itsevaltiaat johtajat havaitsivat olevansa tyhj√§n p√§√§ll√§, ja esimerkiksi Viro ja Latvia eiv√§t edes saattaneet armeijaansa liikekannalle. Churchillin tunnettu demokratia-luonnehdinta on yh√§ ajankohtainen: ‚ÄĚDemokratia on hallitusmuodoista huonoin, lukuun ottamatta kaikkia muita, joita on ajoittain kokeiltu (Democracy is the worst form of Government except all those other forms that have been tried from time to time.)‚ÄĚ

Autoritaarinen vaihtoehto oli tarjolla my√∂s Suomessa, mutta viimeist√§√§n M√§nts√§l√§n kapinan kukistamisen j√§lkeen 1932 se torjuttiin. Punamultahallituksen nimitt√§minen 1937 vahvisti Suomea ja sen parlamentaarista demokratiaa. T√§ss√§ Suomi seurasi Tanskan ja Ruotsin esimerkki√§ ja osoitti hallitusratkaisullaan olevansa pohjoismaa. Kimmo Rentolan sanoin ‚Ä̂Ķulkot√∂ihin tottuneet ty√∂miehet ja maanviljelij√§t tekiv√§t sotilaina mit√§ teht√§viss√§ oli, lojaaleina vasemmiston ja keskustan hallitukselle, jonka he olivat √§√§nest√§neet valtaan‚ÄĚ.

***

Ven√§j√§n valtakuntaan liitetty Suomi oli autonomioineen er√§√§nlainen keisarin valloittama ‚ÄĚpikku-Ruotsi‚ÄĚ. Keisari vakuutti pit√§v√§ns√§ voimassa sen vanhat Ruotsin valtakunnan lait, uskonnon ja kielen ‚Äď vain talonpojat puhuivat outoa kielt√§. Krimin sodan aikana Ruotsi muistutti Pietaria sotilaallisesti olemassaolostaan. N√§in my√∂s ensimm√§isess√§ maailmansodassa, jossa Ven√§j√§ varustautui saksalais-ruotsalaisen hy√∂kk√§ykseen Suomen kautta. Kun Ven√§j√§n valtakunnan entinen alusmaa ja nyt sen limitrof eli rajamaa kykeni talvisodassa puolustautumaan, Molotov keksi selityksen, ett√§ sota oli Ruotsin sota. N√§in h√§n totesi syyskuussa 1940 Moskovassa vierailleelle Ruotsin hallituksen j√§senelle. Loppuvuodesta 1940 Neuvostoliitto esti Saksan tukemana Suomen ja Ruotsin valtioliiton tai edes ulkopolitiikan koordinoinnin ajaen Suomea Saksan tielle.

Venäjän historiallisen vihollisen Ruotsin näkeminen Suomen takana istuu sitkeässä. Osaltaan se vahvistaa kuvaa Suomen viiteryhmästä. George F. Kennanin mukaan Suomen pelasti sen kyky vastarintaan ja Ruotsi. Kimmo Rentolan sanoin Stalin suhtautui hämmästyttävän kunnioittavasti Ruotsiin ja otti sen vakavasti, mutta toisaalta sitä ei tarvinnut pelätä. Idästä katsoen Suomen toisella puolella sijaitsi Ruotsi, ei Saksa Tukholman-lähettiläs G.A. Gripenberg kirjasi tuntonsa päiväkirjaan: Ruotsi on ainoa valtio, jolle Suomen olemassaolo on ykkösluokan kysymys. Syyskuun 1944 välirauhan jälkeisinä epävarmoina kuukausina Gripenberg päätyi siihen, että ilman Ruotsia Suomi olisi tuhon oma.

Jatkosodan jälkeen Suomi taipui, muttei murtunut, vaikka sen instituutiot joutuivat koville. Ratkaisevaa oli jälleen vastarinta, joka oli estänyt miehityksen. Baltian ja Itä-Euroopan maiden kokemukset ovat tästä pysyvä muistutus. Neuvostomiehitys oli julma ja jälki tuhoisa.

Kyky neuvotella Stalinin ja hänen seuraajiensa kanssa oli Suomelle elinehto. Kylmän sodan aikana yhteys Ruotsiin ja länteen oli Suomen henkireikä ja lupaus paremmasta.

***

Sek√§ Stalin ett√§ Molotov moittivat Suomen ratkaisua evakuoida luovutettujen alueiden v√§est√∂. Paasikivi merkitsi v√§lirauhan aikana p√§iv√§kirjaansa, ett√§ ‚ÄĚStalin oli ‚Ķ kovasti suuttunut siit√§, ett√§ luovutetuilta alueilta oli v√§est√∂ siirtynyt pois. H√§nelle oli uskoteltu, ett√§ v√§est√∂ oli pakotettu siirtym√§√§n.‚ÄĚ Gripenberg puolestaan kirjasi ruotsalaisilta kuulemansa Molotovin kommentin tyhj√§st√§ Viipurista maaliskuussa 1940. Pit√§v√§tk√∂ he meit√§ todellakin barbaareina, oli Molotov ihmetellyt.

Väestön evakuointi tapahtui vetäytyvän kenttäarmeijan suojaamana ja osoittautui maailmanhistoriassa ainutlaatuiseksi ratkaisuksi. Yleensä väestö pysyi paikallaan armeijoiden vyöryessä ylitse. Elsass-Lothringen/Alsace-Lorraine’in kohtalo Saksan ja Ranskan sodissa lienee tunnetuin esimerkki alueen ja sen väestön menettämisestä. Maantieteellisesti meitä lähempänä on Slesvigin kysymys, jossa Tanska ja Saksa vasta sata vuotta sitten, vuonna 1920 päätyivät Versailles’ssa sovitun kansanäänestyksen jälkeen etniseen rajanvetoon ilman väestönsiirtoja.

Evakuoimalla luovutettujen alueiden koko v√§est√∂n ja pika-asuttamalla sen Suomi v√§ltti paitsi pakolaisleirit my√∂s irredentan eli ‚ÄĚlunastamattoman alueen‚ÄĚ syntymisen. Saatoin Moskovassa vastata brittil√§isen kollegani kysymykseen ‚Äď ei, Suomen rajan it√§puolella ei asu en√§√§ ‚ÄĚsukulaisia‚ÄĚ, vain kivet puhuvat en√§√§ suomea.

***

Stalinin terrorin ja laajojen v√§est√∂siirtojen heikent√§m√§st√§ Neuvosto-Karjalasta tehtiin talvisodan j√§lkeen Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta eli siit√§ tuli Neuvostoliiton kuudestoista osatasavalta. Sen ja kuvitteellisen Suur-Suomen syntysanat lausuttiin joulukuun alussa 1939 Moskovassa allekirjoitetussa ‚ÄĚSuomen kansantasavallan‚ÄĚ ja Neuvostoliiton sopimuksessa, joka julisti It√§-Karjalan liitt√§misen “ikiaikaiseen yhteyteens√§” eli Suomeen.

Timo Vihavaisen sanoin t√§m√§n ‚ÄĚtarpeettoman tasavallan‚ÄĚ ansiosta suomen kieli palasi virallisesti Neuvostoliitossa puhuttujen kielten joukkoon. Se korvasi karjalan kielen, jota oli vuonna 1938 k√§sketty kirjoittaa kyrillisin kirjaimin. T√§ss√§ muodossa karjalan kieli p√§√§tyi kielten taivaaseen, kuten Vihavainen asian ilmaisee. Samoin my√∂s suomalainen kansallisuus, jonka my√∂nnettiin olevan l√§heist√§ sukua karjalaiselle, hyv√§ksyttiin Neuvostoliitossa. Stalinin vuonna 1932 m√§√§r√§√§m√§n sis√§isen passin tunnettu 5. kohta kertoi oliko neuvostokansalainen ven√§l√§inen, ukrainalainen, juutalainen, suomalainen vai karjalainen. Kuusikymment√§ vuotta my√∂hemmin vuonna 1992 Jeltsin poisti t√§m√§n kiistellyn kohdan uuden Ven√§j√§n passista.

***

Karjalan, Sallan ja Petsamon luovuttamisesta huolimatta Suomella on yh√§ Euroopan pisin raja Ven√§j√§n kanssa. Sotilaallisen j√§nnitteen kasvaminen It√§meren alueella on heijastuma Ven√§j√§n vuonna 2014 aloittamista sotatoimista Ukrainaa vastaan, sotilaskielell√§ ilmaistuna horisontaalinen eskalaatio Mustaltamerelt√§ It√§merelle. Sellaisenaan se muistuttaa k√§√§nt√§en Oolannin sotaa, ‚ÄĚkun kolmellasadalla laivalla engelsmanni seilasi Suomemme rannoilla‚ÄĚ. Tarkoituksena oli uhata Pietaria.

Itämeri ei sinänsä ole uuden vastakkainasettelun painopiste. Painopiste on pohjoisessa ja pohjoisilla merialueilla. Venäjän suurvalta-aseman tärkein tekijä ovat sen strategiset ydinaseet, sen toisen iskun kyky eli kyky kostoiskulla tuhota vastustaja. Muurmannin rannikko ja Arkangelin alue ovat Venäjän strategisen iskuvoiman tärkeimmät tukialueet.

T√§ss√§ yhteydess√§ on mielenkiintoista muistaa, ett√§ Urho Kekkonen yritti viel√§ viimeisen kerran vuonna 1968 saada Viipurin takaisin tarjoamalla BreŇĺneville osia Suomen pohjoiskalotista. T√§m√§ j√§rkytti Mauno Koivistoa, joka sai tiet√§√§ asiasta vasta tutustuessaan Urho Kekkosen arkistoon. Kekkosen tehdess√§ ehdotuksensa Koivisto oli p√§√§ministeri. Se oli tarjous, johon neuvostojohto ei reagoinut.

Jatkosodan päättyminen rauhansopimukseen ilman miehitystä oli saavutus ja merkittävä virstanpylväs. Vaikka ns. Karjalan kysymys liikuttaa yhä mieliä, rauhansopimus sekä luovutettujen alueiden täydellinen evakuointi loi pohjan uudelle alulle, niin katkeria kuin menetykset olivat. Tässä Suomen tie poikkeaa monista, kuten esimerkiksi Japanista, jolla ei ole vieläkään rauhansopimusta Venäjän kanssa. Kysymys ns. Pohjoisista alueista eli neljästä saaresta hiertää jatkuvasti Tokion ja Moskovan suhteita. Suomen ratkaisu muistuttaa Saksan päätöstä yhdistymisen jälkeen hyväksyä lopullisesti maan itäraja ja pyrkiä sovintoon Puolan kanssa.

***

Marskin kuolinpäivä 28. tammikuuta 1951 osui tammisunnuntaille.

Vanhan soturin elämä päättyi keskiyöllä Sveitsin Montreux’ssa, jolloin päivä Suomessa oli jo vaihtunut sunnuntaiksi. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaalle 4. helmikuuta. Hautajaissaattueetta seurasi satatuhatpäinen ihmisjoukko täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Kyseessä oli kenttäarmeijan ensimmäinen ja viimeinen kokoontuminen sodan jälkeen. Se oli minun, viisivuotiaan pojan ensimmäinen mieleen jäänyt historiallinen tapahtuma. Seurasin hautajaiskulkuetta isäni kanssa Arkadian- ja Mechelininkadun kulmassa. Oli kylmä ja isä nosti minut muuntajan päälle, jotta näkisin paremmin. +++