21.4.2020 Verkkojulkaisu: https://kirjaviekoon.blogspot.com/2020/04/rene-nyberg-viimeinen-juna-moskovaan.html
Pitkän linjan diplomaatin ja suurlähettiläään René Nybergin (s. 1946) teos Viimeinen juna Moskovaan ilmestyi vuonna 2015, mutta teos on juuri julkaistu myös äänikirjana. Kiinnostuin tästä, koska myös Jenny Erpenbeck käsittelee juutalaisuutta juuri suomennetussa teoksessaan Päivien loppu. Nybergin teos kertoo, miten hänen äitinsä Fanny erotettiin juutalaisesta perheestään seka-avioliiton vuoksi, mutta ennen kaikkea äidin serkun, Riiassa asuneen Maschan ja tämän puolison uskomattoman elämäntarinan. Oman suvun kohtaloitten ohella Nyberg valottaa laajalti Baltian ja Venäjän juutalaisten kohtaloita. Latvia on jäänyt itselleni melko tuntemattomaksi maaksi ja oli kiinnostavaa lukea maasta enemmän.
Tokazierin viisi veljestä ja sisko syntyivät Valkovenäjällä Oršan kaupungissa. Osa heistä päätyi Pietariin, yksi Riikaan ja yksi Helsinkiin. Nybergin isoisä Meier Tokazier (s. 1880) suoritti asepalveluksensa tsaarin armeijassa ja loi sittemmin uran liikemiehenä. Hän oli syvästi uskonnollinen ortodoksijuutalainen. Tytär Fanny lähetettiin jopa Riikaan setänsä luo, jotta hän löytäisi itselleen juutalaisen miehen, Suomen juutalaisyhteisö näet käsitti vain noin 200 perhettä ja 1000 henkeä.
Mutta Fanny rakastui kristittyyn Bruno Nybergiin ja meni hänen kanssaan salaa naimisiin. Isä ei voinut kestää tyttärensä hänelle aiheuttamaa häpeää, vaan Fanny erotettiin perheyhteisöstä iäksi – jopa synagogassa luettiin rukous kuolleelle. Seurasi aina hovioikeuteen edennyt oikeusjuttukin, jossa Fannyn väitettiin kavaltaneen isän yrityksen rahoja ja hänet tuotiin poliisivoimin Tukholmasta häämatkalta kotiin. Isä ei koskaan antanut anteeksi, äiti kävi tyttärensä perhettä vai vihkaa tapaamassa. René Nyberg sai tietää äitinsä juutalaisuudesta vasta teini-iässä, asia pidettiin salassa. Mutta äiti laittoi poikansa Saksalaiseen kouluun!
Latvian miehityshistoria on karu: maa oli vuorotellen Saksan ja Neuvostoliiton miehittämä. Ennen toista maailmansotaa Latvia oli hyvin saksalainen ja kukoistava maatalousmaa, Riika kulturelli kaupunki ja Baltian suurin juutalaiskeskus. Neuvostoliitto miehitti maan -40 ja käynnisti laajan terrorin osana Suurta terroria. Stalinin tarkoitus oli tuhota maan latvialainen eliitti ja venäläistää maa. Saksa hyökkäsi Latviaan vuonna -41 Horst Vesselin soidessa ja alun euforia vaihtui pian silmittömään pelkoon. Riian rautatieasema oli täydessä kaaoksessa juutalaisten pyrkiessä pois kaupungista ja maasta. Latvian juutalaisista 90 prosenttia eli 80 000 henkeä likvidoitiin vuosina 1941–1942. Serkku Mascha miehineen pääsi viimeiseen junaan -41, jonka määränpää oli tuntematon. He päätyivät kauas Kazakstanin Alma-Ataan.
Neuvostoliitto valtasi Latvian uudelleen -44 ja sodan jälkeen aviopari pääsi palaamaan tyhjään Riikaan. Maschan koko perhe oli murhattu: isä, äiti ja kolme nuorempaa siskoa. Maschan kaunis lapsuudenkoti oli muutettu kommunalkaksi ja talonmies toimi ilmiantajana. Elämä oli raskasta ja epävarmaa. Parille syntyi tytär Lena. Vuoden -44 jälkeen lähes viidesosa latvialaisista pakeni länteen tai kyyditettiin itään. Venäjällä juutalaisista käytettiin ilmausta Luftmensch – ilmaihminen eli hyödyön. Tätä kuvaa Oršan läheltä Vitebskistä kotoisin oleva Marc Chagall ilmassa leijuvilla hahmoillaan. Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan puolestaan kuvaa Stalinin Suuren terrorin surrealismia 30-luvun lopulla. Latvian juutalaisten kohtaloista ja holokaustista enemmän Wikipediassa.
Vuonna -69 Jungmanit hakivat muuttolupaa Israeliin, mutta lupa evättiin. Hakemuksen takia he menettivät työpaikkansa ja tytär Lenaa syytettiin isänmaanpetturiksi Komsomolissa. Vasta kahden vuoden kuluttua he saivat muuttoluvan ja vain 15 päivää aikaa poistua maasta. 63-vuotias Josef ei saanut viulistinpaikkaa israelilaisissa orkestereissa ja masentui, Mascha puolestaan sairasteli. 70-luvulla Saksa oli alkanut maksaa korvauksia juutalaisille, ja Jungmanit tarttuivat tähän oljenkorteen. Korvauksen suuruus määräytyi saksalaisuuden asteen perusteella, mm. kielitaito testattiin. 67-vuotiaan Josefin todettiin täyttävän Volksdeutsche-määritelmän, hän muutti Itä-Berliiniin ja sai Saksan kansalaisuuden -75. Pari eli Berliinissä Saksan kansalaisina kuolemaansa asti. Heidät on haudattu Jerusalemiin.
Viimeinen juna Moskovaan oli minusta tavattoman kiinnostava ja herätti halun lukea lisää juutalaisten kohtaloista. Onneksemme Suomen kohtalo oli parempi kuin Baltian maiden eikä täällä juutalaistenkaan koskemattomuutta koskaan uhattu. Abraham Tokazier oli Fannyn veli, jonka voitto 100 metrin juoksussa Olympiastadionilla -38 mitätöitiin juutalaisuuden vuoksi. Oikaisu tapahtui vasta 2013. René Nyberg on syvällisesti perehtynyt aiheeseen ja kirjoittaa hyvin ja laajempiakin näkymiä sivuten. Serkku Hillel Tokazeria on kiittäminen, että Nyberg tapasi Maschan tyttären, Israelissa radiotoimitajana toimineen Lena Shatzkyn 2002 ja kirja lähti kehittymään. René Nyberg suosittelee muutamia kirjoja luettavaksi, joista listasin bloggauksen loppuun kolme.
René Nybergille kirjan kirjoittaminen ja sukunsa tutkiminen toi monta mukavaakin yllätystä ja miellyttäviä tapaamisia. Yksi näistä yllätyksistä oli pikkuserkuksi osoittautunut arvostettu venäläinen runoilija Aleksandr Kušner. Häneltä on ilmestynyt runokokoelma englanniksi nimellä Apollo in the Snow – Apollo lumessa, jonka nimirunon Jukka Mallinen on kirjaan suomentanut. Tämä oli yksi kirjan loppuosan hienoista kohokohdista.
René Nyberg – Viimeinen juna Moskovaan
Siltala 2015
Äänikirja 2020, lukija Päivi Istala
_______________
Kirjan on lukenut myös Leena Lumi
NYBERGIN SUOSITTELEMAA KIRJALLISUUTTA
Alexandr Solženitsyn –Two Hundred Years Together (2002)
Yuri Slezkine – The Jewish Century (2004)
Timothy Snyder – Tappotanner (Siltala 2014)
