Toteutumattomien suunnitelmien maakunta

Ahvenanmaan historia opettaa, että ei kannata kuvitella tietävänsä tulevaisuutta.

20.03.2020 Suomen Kuvalehti

REN√Č NYBERG


JUKKA TARKAN
 kirja on kertomus Suomen maakunnasta, jota on eri aikoina tarjottu vaihtorahana Ruotsille tai Ven√§j√§lle.

Kaarle XIV Juhanan poika Oskar I vastusti kiusausta luopua is√§ns√§ vuoden 1812 politiikasta suhteessa Ven√§j√§√§n ja liitty√§ Krimin sotaan. Palkkiona oli tarjolla Ahvenanmaa. My√∂s Kustaa V:lle luvattiin Ahvenanmaa, jos Ruotsi olisi liittynyt Saksan rinnalle ensimm√§iseen maailmansotaan. ‚Äô

Suomelle Ahvenanmaa oli vaihtorahaa talvisodan ympärillä. Ajatus oli pelastaa Hanko tarjoamalla Moskovalle Ahvenanmaa. Talvisodan loppuvaiheessa Moskova antoi Tukholman ymmärtää, että Ahvenanmaa voisi siirtyä Ruotsille. Tähän lankaan ei Ruotsin hallitus mennyt.

Suomessa ajatuskulkuun palattiin 1944 välirauhaneuvottelujen yhteydessä. Mieluummin Ahvenanmaa tai osia Pohjois-Suomesta kuin Porkkala, minkä idean neuvostotaho vuodatti Ruotsin tietoon.

Tarkan sanoin Ruotsi on potenut ladatun aseen oireyhtymää. Napoleonin mukaan Ahvenanmaa on Ruotsiin sydämeen suunnattu pistooli. Sitä se ehti olla yli sata vuotta, kunnes Ruotsin itänaapuriksi ilmestyi Suomi.

Ruotsin pyrkimys vuonna 1918 liitt√§√§ saaret Ruotsiin ja sit√§ tukenut √Ölandsr√∂relsen oli v√§kev√§ kansanliike, mutta kuten Tarkka korostaa, sill√§ ei suinkaan ollut pitk√§√§ perinnett√§. Se syntyi vasta maailmansodan ja Ven√§j√§n vallankumouksen aiheuttaman ep√§varmuuden my√∂t√§.

Jukka Tarkka Helsingin yliopiston museossa. Kuva Kari Hautala 2007.

SUOMEN ja Ruotsin v√§lej√§ myrkytt√§neet neuvottelut Ahvenanmaan asemasta Kansainliitossa painuivat taka-alalle, kun Euroopan tilanne 1930-luvun lopulla k√§rjistyi.

Neuvottelut sotilaallisesta yhteisty√∂st√§ keskittyiv√§t Ahvenanmaan linnoittamiseen. Tarkka korostaa, ett√§ Mannerheimille t√§m√§ oli enemm√§n v√§line kuin tavoite. Mannerheim ajoi suuntautumista (orientering) Ruotsiin, mist√§ tuli Kivim√§en hallituksen hyv√§ksym√§ pohjoismainen suuntaus.

Tarkka pelkistää Venäjän historialliseksi tavoitteeksi erottaa Suomi Ruotsista. Hän kirjaa osuvasti myös Moskovan pysyvän epäluulon suomenruotsalaisia kohtaan.

Silti Tarkka hämmästelee syksyllä 1940 kaavailtua Suomen ja Ruotsin valtioliittoa luonnehtien sitä fantastiseksi, jopa amatöörimäiseksi. Ehkä nykypäivän näkökulmasta, mutta kysymys oli talvisodan jälkeisestä epävarmasta tilanteesta, jossa Moskova jatkoi sotaa toisin keinoin.

Sek√§ Moskovan ett√§ Berliinin asenne valtioliittoon oli jyrk√§n torjuva. Neuvostoliiton Tukholman-l√§hettil√§√§n Aleksandra Kollontain mukaan Moskova ei ollut valmis luovuttamaan Ruotsille Suomea, josta maat ovat satoja vuosia taistelleet.

Vaikka Ruotsin uhkakuva oli Norjan ja Tanskan miehityksen j√§lkeen toinen kuin Suomen, halusi Tukholma v√§ltt√§√§ uuden sodan Suomessa. Sitomalla Suomen Tukholman kontrolliin se halusi my√∂s est√§√§ Suomen liukumisen Saksan vanaveteen. T√§m√§n Stalin ymm√§rsi vasta liian my√∂h√§√§n.Lue lis√§√§

TARKAN painopiste on Ahvenanmaan kansainoikeudellisen aseman selvitt√§misess√§.

Harjoitus on historiallisesti mielenkiintoinen, mutta akateeminen, kuten Ahvenanmaata koskevat toteutumattomat suunnitelmat osoittavat. Max Jakobsonin mukaan Ahvenanmaan kysymyst√§ koskevista asiakirjoista saisi muistomerkin varoittamaan meit√§ kuvitelmasta, ett√§ tied√§mme, mit√§ tulevaisuudessa tapahtuu.

Kuvatessaan Neuvostoliiton hajoamista ja Suomen johtop√§√§t√∂ksi√§ Tarkka pohtii, miksi presidentti Koivisto ei noudattanut Ahvenanmaan osalta operaatio Paxin esimerkki√§, jossa Suomi yksipuolisesti sanoi irti syyskuussa 1990 Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat. Miksi Suomi 1992 sis√§llytti maiden v√§liseen sopimusten siirtop√∂yt√§kirjaan my√∂s Neuvostoliiton Suomelle syksyll√§ 1940 pakottaman Ahvenanmaan sopimuksen?

Kyse lienee ollut Koivistolle ominaisesta varovaisuudesta ja ahvenanmaalaisten huomioon ottamisesta. Heille maakunnan status ja demilitarisointi ovat identiteettikysymys. My√∂s p√§√§ministeri Carl Bildt tuki t√§ss√§ Koivistoa.

Pohtiessaan nykypäivää ja Suomen ja Ruotsin nopeasti kehittynyttä sotilaallista yhteistyötä Tarkka on heikoilla jäillä. Hän katsoo keskeiseksi taustatekijäksi Ahvenanmaan, vaikkei sitä sanota ääneen.

Venäjän asevoiman käyttö Ukrainassa sekä konfliktin horisontaalinen eskalaatio Itämerelle sähköisti tunnelmat. Nato riensi tukemaan Baltian maita ja Puolaa.

Ilmatilaloukkaukset ja Ruotsia vastaan tehdyt simuloidut ydinasehyökkäykset saivat Ruotsin ja Suomen parantamaan valmiuttaan ja kehittämään sotilaallista yhteistyötään. Tämä yhteistyö on edennyt nopeammin ja pidemmälle kuin kukaan olisi voinut vielä 2014 kuvitella.

P√§√§ministeri Stefan L√∂fvenin sanoin kysyess√§ on operatiivinen yhteisty√∂, joka t√§ht√§√§ bortom fredstiden eli varautumiseen sotilaallisen avun antamiseen ja sen vastanottamiseen. Suomelle t√§m√§ svenska orientering on luonnollinen ratkaisu.

Tarkka arvioi, että Itämeri olisi Suomen ja Ruotsin uhkakuva. Arvio on väärä.

Sotilaspoliittinen painopiste on siirtynyt Itämereltä pohjoiseen. Huomio on pohjoisilla merialueilla ja Muurmannin rannikolla, jonne tukeutuu Venäjän toisen iskun kyky, ohjussukellusveneet.

T√§m√§ tuntuu erityisesti Norjassa ja selitt√§nee miksi Norjan entinen puolustusvoimien p√§√§llikk√∂ kenraali Sverre Diesen talvella 2020 S√§lenin turvallisuuspoliittisessa konferenssissa ehdotti, Norjan, Ruotsin ja Suomen puolustusyhteisty√∂n tiivist√§mist√§. Naton 5 artiklan takuita nauttiva Norja kokee tilanteen Pohjolassa muuttuneen.

Vaikka loppupäätelmät ampuvat yli, Tarkan huolellinen katsaus Ahvenanmaan sopimushistorian ansaitsee tunnustuksen.