Search
Generic filters
Filter by category
Select all
Text
Video
Audio
[svg-flag-image flag="gb" size="20" size_unit="px" inline="true"] English
[svg-flag-image flag="fi" size="20" size_unit="px" inline="true"] Suomi
[svg-flag-image flag="se" size="20" size_unit="px" inline="true"] Svenska
[svg-flag-image flag="fi" size="20" size_unit="px" inline="true"] Deutsch
[svg-flag-image flag="ru" size="20" size_unit="px" inline="true"] Pусский
[svg-flag-image flag="pl" size="20" size_unit="px" inline="true"] Polskie
[svg-flag-image flag="lv" size="20" size_unit="px" inline="true"] Latvijas
Venäläistä eskapismia - Suomen kuvalehti

Venäläistä eskapismia

Suomen Kuvalehti 30.4.2021

Venäjällä tiede on vahvaa mutta oikeusvaltio heikko ja omistaminen yhä ehdollista. Eristetty ja eristäytynyt valtio on ajautumassa pysähtyneisyyden tilaan.

VENÄJÄ ehti ensin. Massarokotukset koronavirusta vastaan alkoivat Venäjällä 5. joulukuuta 2020, kolme päivää ennen Britanniaa ja reilu viikko ennen Kiinaa, joka tosin oli antanut ensimmäiset hätärokotteet jo heinäkuussa.

Venäläisestä Sputnik V:stä siis tuli ensimmäinen käyttöön otettu koronarokote, jo ennen kuin kliiniset kokeet oli loppuun suoritettu ja tulokset julkaistu.

Venäjällä on ollut vaikeuksia tuottaa rokotetta. Huhtikuussa 2021 vasta alle 10 prosenttia venäläisistä on rokotettu. Silti rokote-eriä on toimitettu moniin maihin: Argentiinaan, Serbiaan, Unkariin ja viimeksi San Marinoon. Lännessä epäilevä suhtautuminen venäläiseen rokotteeseen on hiljalleen muuttumassa ja Euroopan lääkeviraston EMAn odotetaan hyväksyvän sen lähikuukausina.

Chicagon yliopiston ja Moskovan talouskorkeakoulun professori Konstantin Sonin vertaa Sputnik V -rokotetta ”pehmeän vaikuttamisen” saavutuksena jalkapallon MM-kisojen 2018 järjestämiseen.

Jalkapallo toi Venäjälle kymmeniätuhansia turisteja maailmalta, jotka tutustuivat Moskovan ja Pietarin lisäksi myös venäläisiin provinssikaupunkeihin. Mikä mainiointa, pääsylippu oli samalla myös viisumi. Tämän jälkeen Venäjä aloitti sähköisten viisumien käyttöönoton, mutta se tyssäsi koronapandemiaan.

Venäjä käyttää Sputnik V:tä paitsi koronan taltuttamiseen myös vaikutusvaltansa kasvattamiseen ja maineensa parantamiseen.

Toistaiseksi sen tehoa ei näiltä osin ole vielä täysin testattu. Rokotteella on kuitenkin jo nyt poliittisia sivuvaikutuksia. Tarjoamalla Sputnikia yksittäisille EU-maille Venäjä on onnistunut voimistamaan maiden toisiinsa ja unioniin kohdistuvaa epäluottamusta.

NEUVOSTOJÄRJESTELMÄ perustui valheeseen ja väkivaltaan, mutta sen saavutukset olivat merkittäviä: voitto Hitleristä, väestön opettaminen lukemaan ja maailman kärkiluokkaa olevan luonnontieteellisen tason saavuttaminen.

Venäjän virologian korkea taso nojaa pitkään historialliseen perinteeseen.

Mikrobiologi Ilja Metšnikovia (1845–1916) pidetään immunologian isänä. Hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1908.

Metšnikovin oppilas Vladimir Hafkin kehitti ensimmäiset rokotteet paiseruttoon ja koleraan. Kun juutalaisesta ei keisariaikana voinut tulla professoria, hän siirtyi Pasteur-instituuttiin Pariisiin, jossa hänet tunnetaan nimellä Waldemar Haffkine.

1950-luvulla polioepidemia levisi molemmissa Saksoissa. DDR otti menestyksellä käyttöön suun kautta otettavan sokeripalarokotteen, jonka neuvostovirologi Mihail Tšumakov oli kehittänyt amerikkalaisen Albert B. Sabinin esimerkin mukaan.

DDR tarjosi rokotetta auliisi myös Länsi-Saksalle. Kiivaan sisäpoliittisen taistelun jälkeen Bonn turvautui viipeellä Yhdysvalloista tuotuun Sabinin rokotteeseen.

Vankka historiallinen perinne kantaa myös matemaattis-luonnontieteellistä osaamista. Tämä taas selittää Venäjän sekä entisen Neuvostoliiton vahvuuden it-alalla ja kybertaidoissa ja niiden menestyksellisen käytön hybridivaikuttamisessa.

Myös kiellettyjen kemiallisten aseiden jatkuva kehittäminen sekä käyttö muun muassa entistä kaksoisagenttia Sergei Skripalia ja Aleksei Navalnyia vastaan nojaa samaan perinteeseen.

SAKSAN liittopäivillä Berliinissä 2001 Venäjän presidentti Vladimir Putin piti puheen saksaksi. Hän vakuutti Venäjän halua läheiseen yhteistyöhön Euroopan kanssa

Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007 puheen kieli oli venäjä ja myös sävy toinen: Putin tuomitsi Yhdysvaltain pyrkimyksen yksinapaisen maailman luomiseen.

Kuuntelin puhetta Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin vieressä. Bildtin kommentti oli osuva: ”Amerikkalaiset raivostuvat, ja saksalaiset kauhistuvat.”

Vain seitsemän vuotta eteenpäin: keväällä 2014 Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sotatoimet Ukrainaa vastaan.

Valtansa pönkittämiseksi Putin on turvautunut yhä enemmän voimaväkeen, kuten Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen silovikkeja kutsuu.

Silovikeillä viitataan Venäjän turvallisuus-, järjestys- ja puolustuseliittiin. Asevoimien lisäksi siihen kuuluu Venäjän jatkuvasti kasvava sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten joukko, kuten sisäministeriö, turvallisuuspalvelu FSB sekä monisatatuhantinen kansalliskaarti.

Voimaväen käytöllä on pitkä historia. Jo keisarivallan loppuvuosien johtavan liberaalin ajattelijan Pjotr Struven mukaan sivistyneen maailman ja Venäjän ero on poliittisen poliisin kaikkivaltius, johon valta jälkimmäisessä nojaa.

Kreivi Aleksandr von Benckendorff loi Nikolai I:n toimesta keisarin kanslian ”kolmannen osaston” eli Struven tarkoittaman poliittisen poliisin. Hän, kuten myös Stalinin salaisen poliisin johtaja Lavrenti Berija ja modernin KGB:n luoja Juri Andropov, olivat Maljuta Skuratovin seuraajia. Tämä toimi Iivana Julman salaisen poliisin päällikkönä ja opritšnikkien terrorin inkvisiittorina.

Kun Ruotsissa ylimystöltä otettiin suuret läänitysmaat pois, niin Venäjällä meni henki ja usein talonpojat herransa mukana. Venäjällä ei tunnettu sellaista talonpoikien ja kruunun sidettä, joka on leimannut Ruotsin (ja Suomen) historiaa.

VENÄLÄINEN ei ole historiallisena aikana koskaan nauttinut niin suurta henkilökohtaista vapautta kuin Venäjän federaatiossa. Esimerkiksi asumista, matkustamista ja omien tulojen käyttöä ei rajoiteta.

Mutta valta ei hyväksy kaikkea taloudellista toimintaa, poliittisesta puhumattakaan, jota se ei kontrolloi. Venäläisen filosofin Nikolai Plotnikovin mukaan Venäjän vapautta ja sen eri muotoja koskeva filosofinen keskustelu sivuuttaa lähes kokonaan yksityisomaisuuden ja sen suojelun. Omistaminen on Venäjällä yhä ehdollista.

Yhdysvaltojen presidentin Calvin Coolidgen toteamus ”The business of America is business” on historiallisesti kaikkien Venäjän hallitsijoiden ajattelun antiteesi.

Demokratian lisäksi Venäjältä puuttuu myös oikeusvaltio. Ilman sen tuomaa oikeusvarmuutta järkevä taloudellinen toiminta muuttuu mahdottomaksi.

Teräsoligarkki Aleksei Mordašov totesi minulle vuosia sitten, ettei hän ymmärrä miten mikään yritys, jonka liikevaihto on alle 50 miljoonaa dollaria, voi pärjätä. Hätä ei ollut omakohtainen. Mordašov on Venäjän rikkaimpia miehiä, jonka nykyomaisuuden arvo on Forbesin mukaan 30 miljardia taalaa.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjälle syntyi järjestelmä, jossa isot syövät pieniä ja viranomaisen rahakäsi käy joka välissä.

Venäjän mystifioiminen on turhaa ja epähistoriallista. Silti Winston Churchillin kuuluisaa toteamusta hoetaan mielellään: ”Russia is a riddle, wrapped in a mystery, inside an enigma.” Venäjä on siis arvoituksen sisällä oleva salaisuuteen kääritty pulma.

Venäläiset sortuvat itsekin mystifiointiin ja siteeraavat mielellään runoilija Fjodor Tjuttševin aforismia: ”Venäjää ei järjellä voi käsittää eikä korttelilla mitata. Venäjällä on erityinen luonto, siihen voi ainoastaan uskoa.”

En voi suositella arvioimaan Venäjää, sen politiikkaa tai johtajia näihin viisauksiin tukeutuen.

Oligarkki Mordašov ironisoi asiaa toteamalla, että vaikka hänellä on kymmeniätuhansia alaisia, ei hän ole vielä onnistunut löytämään venäläistä sielua.

Oma rokote ei muuta toiseksi Venäjän terveydenhuollon katastrofia. Alkusyy ei ole viruksessa.

SPUTNIK V tai valtiollisen pääkanavan uutisten kertomukset uusista sairaaloista ja lääketieteen saavutuksista eivät muuta toiseksi Venäjän terveydenhuollon katastrofaalista tilannetta ja pandemian aiheuttamaa ylikuolleisuutta.

Ongelmien alkusyy ei ole viruksessa.

Talouden uudistaminen on laiminlyöty, ja Venäjä on jäänyt isoksi petrovaltioksi, kuten Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on todennut. Valtiojohtoisen teollisuuden osuus kasvaa jatkuvasti, mikä lisää väestön riippuvuutta valtiosta. Sen sijaan esimerkiksi palvelualan kehitykseen ei it-sektoria lukuun ottamatta juuri puututa.

Merkittävin ero neuvostokauteen on 600 miljardin dollarin valuutta- ja kultavaranto, jota ei ole paljon käytetty, sillä se on hallitsijan sotakassa. Kreml pelkää inflaatioita ja haluaa säilyttää rahoituksellisen riippumattomuuden lännestä. Muistissa ovat valtion tyhjä kassa Neuvostoliton romahtaessa sekä vuoden 1998 default eli maksukyvyttömyys.

Ukrainan sota on Putinin suurin virhe, joka on johtanut Venäjän eristämiseen ja eristäytymiseen.

Se vertautuu Leonid Brežnevin vuonna 1979 aloittamaan Afganistanin sotaan, joka demoralisoi neuvostoasevoimat ja toi huumeet maahan. Se myös tuhosi Afganistanin, joka ei ole vieläkään löytänyt rauhaa.

(Talvisota taas on sota, joka lopulta kääntyi hyökkääjän eduksi. Se avasi Stalinin silmät ja johti Hitleriä harhaan. Se on tavallaan maailmanhistorian suomalainen alaviite. Lisäksi se syöpyi venäläisten mieleen tavalla, joka yhä kaikilla tasoilla vaikuttaa Suomen ja Venäjän suhteisiin.)

Globaalissa nykytodellisuudessa Venäjän sotilaallisen voiman käyttö ja viime kädessä ydinaseisiin perustavan supervaltastatuksen ylikorostaminen näyttäytyy eskapismina eli pakona todellisuudesta.

Venäjä on umpikujassa. Politiikka ei muutu ennen kuin valta vaihtuu. Tämä koskee sekä uuvutussotaa Ukrainassa että sisäpolitiikan uudelleen arviointia.

Vallanvaihto ei ole näköpiirissä. Mutta kun se tapahtuu, se voi käydä hetkessä.

Toimittaja Anna-Lena Laurén summaa asian oivallisesti tuoreessa kirjassaan Samettidiktatuuri (Teos, 2021):

”Putinin järjestelmä ei ole totalitaarinen, se on autoritaarinen ja erittäin korruptoinut. Samalla se on sekä sitkeä että hauras. Sitkeä koska eliitin etujen mukaista on järjestelmän säilyminen, hauras sillä se on läpimätä.”

Kirjoittaja on entinen Moskovan-suurlähettiläs (2000–2004) ja pitkän linjan diplomaatti.