Roman Polanskin elokuva Upseeri ja vakooja sai hyvän vastaanoton Ranskassa. Aihe on juutalaissyntyiselle Polanskille läheinen. Se saattaa myös jäädä Pariisissa
vuonna 1933 syntyneen puolalaisen ohjaajan viimeiseksi.
Elokuva vie Le Bureaun tapaan vakoilun maailmaan Ranskassa, mutta tällä kertaa historiallisen tarkasti Ranskan armeijan vastavakoilun toimintaan 1890-luvulla.
Kerronta on visuaalisesti vaikuttavaa ja etenee salapoliisimaisesti. Tarina on tunnettu. Juutalaissyntinen kapteeni Alfred Dreyfus tuomitaan syyttömänä maanpetoksesta Pirunsaarelle.
Keisarilliselle Saksalle sotasalaisuuksia vuotaneen petturin paljastus tapahtui klassisesti. Ranskan vastavakoilun palveluksessa ollut siivooja tyhjensi Saksan
sotilasasiamiehen paperikorin. Samalla menetelmällä Ruotsin turvallisuuspoliisi SÄPO pääsi vuonna 1963 eversti Stig Wennerströmin jäljille. Kyseessä oli
sodanjälkeisen Ruotsin vakavin vakoilutapaus.
Yli kymmenen vuotta kestänyt prosessi päättyy monien vaiheiden jälkeen Dreyfusin kunnian palauttamiseen. Oikeustaistelu repii Ranskan kolmatta tasavaltaa ja
herättää maailmanlaajuista huomiota. Prosessin historiallisesti merkittävin seuraus lienee modernin sionistiliikkeen synty. Wieniläisenä kirjeenvaihtajana Dreyfusin tuomitsemista paikan päällä seurannut Theodor Herzl kokosi vuonna 1897 ensimmäisen sionistikonferenssin Baseliin.
Dreyfusin oikeudenkäynnistä syntynyt kuohunta johti vuonna 1905 valtion ja kirkon erottamiseen Ranskassa. Valtava lehdistöpolemiikki huipentui Emile Zolan avoimeen
kirjeeseen Ranskan presidentti Felixe Faure’lle. Kirjeen otsikko J’accuse (syytän) jäi elämään. Lehdistöstä tuli ”neljäs valtiomahti”, ja käsite l’intelectuel eli intellektuelli
rikastutti ranskan kieltä.
Elokuvan sankari, armeijan uusi vastavakoilupäällikkö eversti Georges Picquart osoittaa Dreyfusin syyttömäksi, mutta tuomitaan Ranskan armeijan kunnian
loukkaamisesta vankilaan. Dreyfusin tuomion kumoamisen jälkeen Picquart nousee kenraalimajuriksi. Hän toimii Ranskaa maailmansodan loppuvaiheessa johtaneen
Georges Clemenceun ensimmäisen hallituksen sotaministerinä vuosina 1906–1909.
Picquart menehtyy ratsastusonnettomuudessa alkuvuodesta 1914.
Alfred Dreyfus osallistuu ensimmäiseen maailmansotaan everstiluutnanttina ja kuolee vuonna 1935. Mutta vielä vuonna 1945 Vichyn hallitusta tukenut ranskalainen
kirjailija Charles Maurras luonnehti maanpetoksesta saamansa elinkautista tuomiota ”Dreyfusin kostoksi”.
